Vuorokauden verran Osakassa takana ja huomaa, että aivot ovat rundeilta tottuneet sellaiseen hit'n'run ajatteluun, että kohta se jää tämäkin paikka taakse ja kävele nyt kaikkialla ja näe KAIKKI mitä voi ennen kuin se viedään sinulta pois. Asuntoni on askeettinen itsemurhayksiö, mutta se on täydellinen, koska se on junaradan varrella ja tästä on melko kätevä lähteä suhailemaan ympäriinsä. Juniin tosin meinaa nukahtaa saman tien, kun ne ovat mukavan viileitä, penkit ovat miellyttäviä ja tästä ydinkeskustaan on sellainen sopiva kuuden pysäkin matka. Aurinko laskee ajoissa ja nousee ajoissa, mikä tarkoittaa sitä että vuorokausirytminkin sai korjattua kerrasta niin, että nyt puoli kymmeneltä olen jo valmista kauraa niitettäväksi ja aamulla herään sitten viiden jälkeen. Kaikkein isoin koettelemus oli saada sellainen adapteri jolla saa tietokoneen virtajohdon seinään, mutta sekin onnistui ensimmäisen vuorokauden aikana. Jätteiden lajittelusta en oikein saanut selkoa tai ymmärtänyt miten se tapahtuu, mutta senkin kerkeää hikoilla kun tulee enemmän jätettä. Monella tapaa tämä tuntuu aikuisuuden level upilta, "ai että kun se oli niin helppoa, niin koitappa kielellä josta et ymmärrä mitään."
Tekisi mieli kirjoittaa enemmänkin, mutta meinaan oikeasti nukahtaa pystyyn juuri nyt. Huomenna on ensimmäinen orientaatiopäivä. Saa nähdä mitä siitä tulee. Sittenhän tämä homma vasta alkaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti