maanantai 22. heinäkuuta 2019

Pori Jazzeillakin soitettu.

Kuumat kesäyöt ovat täällä, eikä vituta tai ahdista yhtään. Olen odottanut näitä koko kesän ja nyt ne ovat täällä, minä tervehdin teitä! Nämä ovat suomalaisen parasta aikaa, aikaa joka on seisahtunut ja jämähtänyt paikalleen, irrallisena kelluvaan, suolaisen hienhajuiseen tilaan. Tämä päivä on mennyt lähinnä kaikenlaista koneella sohlatessa, mutta käytin koiraa joessa uimassa ja kävelytin sitä metsässä, että tulee edes vähän liikuntaa.

Eilen kävin Pori Jazzin ulkopuolella soittamassa ja kolistelemassa romuja ihmisille, tai oikeammin kyseinen esitys oli kahdelle loopille, kahdelle sanelukoneelle ja akustisille romuille, mutta eipä siitä varmaan ihmiset tajunneet muuta kuin romut. Joku nainen totesi minulle, että "et sä tolla rahaa saa!", vastasin ettei hän uskokaan millaisesta paskasta ihmiset oikein maksavat. Sain 6 euroa rahaa noin tunnin aikana, mikä on aika hyvin, tavallisimmin se on about 10 euroa tunnissa, mutta tavallisimmin minulla onkin oikeita soittimia, eikä romuraudan palasia venyttelylaitteissa. Aina parempi, kuin lähtötilanne, joka oli 0 euroa. Parasta oli vanhemmat ihmiset, jotka tuijottivat minua kuin olisin ollut heidän pettymyksen tuottanut poikansa. Sain syötyä ja kerkesin bussiin ajallaan, tulin kotiin ja meinasin nukahtaa samoin tein.




Laitoin myös Bandcampiin tämän, koska se on nähdäkseni tärkeämpi kuin vain satunnainen pössähdys kaikkeuden takalasissa. Olkoonkin, että se on vain ääniä tiloissa, niinhän kaikki musiikki kuitenkin aina on, joten olkoot se siis juuri sellaisena kuin on.

Osakaan lähtökin lähenee ja alan pikkuhiljaa olla valmis. Vielä mahtuu kuusi keikkaa kalenteriin tähän kuukauden ajalle, vaikka ei tässä muka ollut mitään taas kesäksi tiedossa, en ole silti kerennyt oikein muuta tehdäkään kuin soittaa, ja se on helvetin hyvä. Toivottavasti Japanistakin saisi keikkoja, vaikka toki ymmärrän että kielitaidottomana junttina se on varmasti hankalampaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti