tiistai 23. heinäkuuta 2019

murroksia

Sitä on aina jotenkin ajatellut, että tällaisena DIY-muusikkona puuhastellessa kesät ovat sitä aikaa, kun soitetaan ehkä yksi-kaksi keikkaa ja muuten on hiljaista, kun kaikki viikot on tukossa festareita, eikä kukaan järjestä yhtään mitään järkevää tekemistä marginaalissa. Kun näin Anssi Kelan päivityksen siitä miten kesällä on ollut 18 keikan kiertue, aloin miettiä huvikseni sitä vasten, montako keikkaa sitä on soittanut tässä. Aloitin laskun toukokuun alusta, Ranskan reissusta, ja tähän mennessä keikkoja on ollut 20, minkä lisäksi ennen lähtöä on vielä kuusi tai seitsemän jäljellä. Sehän alkaa kuulostaa jo ihan oikean artistin keikkatahdilta...? Kaveri totesi, että nuo ovat jo ihan Vesalan ja muiden vastaavien lukuja, mutta toki minä olen soittanut keikkani tuhansien ihmisten sijaan lähinnä kymmenelle, joskus useammalle, joskus harvemmalle ihmiselle kerrallaan. Lisäksi minun touhuni on koko ajan sitä, että tie nielee kaiken mitä tulee, ja Posti tuntuu syövän loput, kun ennakkoon arvioidut postikulut eivät pidäkään ihan paikkaansa.

Toki rahaa voisi joskus olla enemmänkin, mutta keikkojen kustannuksella minä en sitä ala hoitamaan. Tulkoon rahat mistä tahansa muualta, minulle ei ole mikään ongelma kerjätä ennemmin. Kolehti kuppi on paras keksintö sikäli, että se ei velvoita ketään maksamaan mitään, mutta monesti ihmiset antavat sen minkä voivat ja pienistä rahoista tulee äkisti parempi liksa kuin mitä olisi kehdannut ruinata etukäteenkään. Kun ei odota mitään, kaikki on pelkkää plussaa. Toki sitä mieluiten saisi rahan tekemästään työstä, maalauksista, kirjoista, levyistä, kaikesta tästä, mutta korkeintaan niillä hiluilla ostaa leipää yhtenä päivänä ja kahvimaidon toisena. Siitä huolimatta en vaihtaisi sekuntiakaan yhtään mihinkään, koska onhan tämä kaikki nyt aivan järjettömän hienoa! Saan tutustua upeisiin ihmisiin koko ajan, soittaa sellaisten muusikoiden kanssa joita ihailen ja arvostan, nähdä paikkoja joihin ei muuten tulisi mentyä kuitenkaan. Vielä kun saisin järkättyä Junkyard Shamanille sen Euroopan rundin, joka on ollut työn alla vaikka kuinka kauan, mutta koko ajan tulee kaikenlaista eteen. Onneksi se kaikenlaista on lähinnä tarkoittanut sitä, että keikkoja on niin paljon ettei ole rakoa jossa tehdä sitä.

Tänä iltana kävin hieman maalailemassa, mikä oli helvetin mukavaa. Huomenna jatkan. Yksi musavideoproggiskin olisi tässä nyt työstettävänä, sekään ei varmaan kauaa vie kun vaan saa sen alkuun.
Katkos I
"はどこですか?"
Katkos II

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti