perjantai 21. kesäkuuta 2019

Ydin

Saatoin autoni tänään hieman yllättäen piikille, kun tavarantoimitusreissulla Poriin apulaitelaturin hihna räpsähti repaleiksi taas. Kun ottaa huomioon, että tämä kävi viimeksi marraskuussa, niin riemuni oli siinä skaalassa, että päätin aikaistaa auton muutenkin kuukauden päässä siintävää romutustuomiota hieman. Ei nimittäin ole intoa laittaa taas 200 euroa autoon, joka ei alunperinkään maksanut tonnia enempää. Aivan paskanahan se alkoi olla, mutta kusessapa sitä olisi viime viikonkin ollut jos se olisi aiemmin räpsähtänyt. Nyt oli aivan hyvä, vaikka jouduinkin kantamaan kitaravahvistinta pari kilometriä radioasemalle ja pedaalit busseissa Kankaanpäähän asti. Tiedoksi vaan, että jos on joitain keikkoja, minne minua mielii bookata, on syytä varata myös vahvistin, koska tulen luultavasti kevennetyillä kamppeilla.

Kesä tulee siis näemmä vietettyä melko pitkälti Kankaanpäässä, koska minulla on nyt siis Porissa asunto jossa ei ole varaa käydäkään sen jälkeen, kun paikallinen liikennöitsijä poisti täysin mielivaltaisella ja suoraan sanottuna idioottimaisella päätöksellään kaikki alennukset väliltä Pori-Kankaanpää. Alennuksia saa kuulema yli 50 kilometrin matkasta, Poriin on 48. Tätä on yksityistäminen ja kapitalismi, opiskelijat ja mummot siitä vaan kärsii ja mummot ovatkin kuulema meinanneet käydä kuskien kimppuun, mistä mummoille helvetin iso plus. Hyvä mummot! Muutoksen valkyriat! Itselleni hätä ei ole sitten kuitenkaan sen näköinen, koska työtilani on Kankaanpäässä nyt. Mutta Lahteen olisi ollut tarkoitus viedä vähän kamaa Japania ajatellen, enkä nyt tiedä miten sen sitten teen.

Torni
Kärsimys
Fetisismi
Katkos
Worm
II
Ymmärrys
Notation for No Music

Noin muuten olen viime päivät maalannut näitä ja osunut ehkä vihdoin ja viimein omimpaan ja absoluuttisimpaan esteettiseen luuytimeeni. Tuntuu, että ensimmäinen murros tekemisessäni oli se, kun törmäsin jonkun maalarin haastattelussa siihen, että hänen maailmansa mullistui, kun hän lopetti mustalla maalaamisen. Se jollakin tavoin kirkasti itsenikin ainakin hetkellisesti. Maailmani tosin mullistui huomattavasti suuremmin nyt, kun palasin mustalla maalaamiseen uudelleen.  En tiedä oliko sillä paljonkin tekemistä kodin palamisen kanssa,  vaiko sen että soitin viime viikolla viisi keikkaa putkeen, mutta jotenkin minusta tuntui, että löysin jonkinlaisen oman tuleni uudelleen. Sellaisen tulen, joka todella palaa ja polttaa kaiken karrelle. Tästä syystä myös mietin, että voisin ehkä tehdä taiteesta jonkinlaisen podcastin, jossa vähän pohdiskelisin sen käsitteitä ja kartoittaisin marginaali-ilmiöitä Suomessa, mikäli aika vaan antaisi myöten ja kerkiäisin kirjoittaa niitä parikin jaksoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti