sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kotona taas.

Tämä päivä olikin omanlaisensa seikkailu, kikkailin itseni bussilla Poriin. Ilmeisesti kolme asiaa busseissa ei koskaan muutu. Ensimmäinen on kaikista kilpailijoista paskaa puhuvat bussikuskit, toinen ovat omien asioidensa puhelimeen huutelijat. Kolmas on se ilo ja odottavainen riemu, joka täyttää minut aina uuden seikkailun kynnyksellä! Latasin bussissa Porin paikallisliikenteen sovelluksen ja totesin äkisti, että Radioasemalle ei kulje busseja kuin kahden tunnin välein, joten kävelin romuineni paikalle, se joku 4, 4 ja puoli kilometriä, mitä sinne nyt tulee. Selvittelimme teknisiä ongelmia ennen ensimmäistä keikkaa, mutta artisti pääsi esiintymään isommitta ongelmitta, mitä nyt keikan jälkeen tajuttiin, ettei ollut minkään sorttista monitoria, josta olisi itse kuullut mitä sieltä tulee ulos. Siinä kohtaa iski lievä jännitys itseenikin, mietin päivällä miksi olisin ollut päässäni halukas raahaamaan kitaravahvistimen pihalle, hätyyttäen ajatuksen pois. Tuona hetkenä se kuitenkin tuli mieleeni kirkkaana, vahvistimen kanssa ei tarvitse monitoreja. Päätin kuitenkin soveltaa, ja onneksi PA oli sen verran tanakka, että sitä pystyi ajelemaan niin lujalla, että kuuli noin niinkuin pääpiirteittäin mitä sieltä ehkä tuli ulos, ja pärjäsin aivan hyvin. Ärsytti vain, että juuri kun aloin päästä irti lihasta ja innostua, piti alkaa ajella itseään alas, jotta kerkiäisi vielä bussiin takaisin Kankaanpäähän, johon olin fiksuna poikana ostanut lipun etukäteen. Olisi tehnyt mieli soittaa paljon pitempäänkin, mutta joskus toiste sitten.

Eilen puhuin ulkopuolisuudesta. Näissä Porin ympyröissä tunnen sitä ainakin toistaiseksi vähiten. Lahdessa olen aina ollut kaikille jonkinlainen outolintu, mutta täällä koko lajisto on niin sekavaa, että siinä riittää tilaa minunkin sekoiluilleni. Niille tuntuu olevan selkeä oma paikka kaiken dadailun keskellä, minun ei tarvitse selittää miksi teen mitä teen, voin vaan tehdä asioita luonnollisella tavalla ja se tuntuu sopivan aina jotenkin päin. Näiden ihmisten olemassaolo täällä muuten ankeassa ja negatiivisessa Satakunnassa on kyllä suoranainen lahja. En toki voi puhua kaiken Satakunnan puolesta, mutta kyllä tästä on vähän jäänyt sellainen epämääräinen "Ei siitä mitään tuu!"-fiiliksen ja suomalaisen bible beltin tyyssija noin niinkuin valtaväestön puolesta. Sitä vasten kokeilunhaluisemmat ja taiteellisemmat yksilöt täällä tuntuvat vieläkin räikeämmältä ja hienommalta juuri täällä. Mielellään sitä soitteleekin tällaisissa ympäristöissä, kun jää hyvä fiilis ihan järestään. Tästä saattaa myös olla ainakin itsestäni kiinnostavia jälkiseuraamuksia tulevaisuudessa, mutta niistä lisään sitten, jos ne joskus toteutuvat.

Pakko sanoa, että toistaiseksi minulla on ollut elämäni aikana aivan typerryttävän suuri kunnia saada soittaa poikkeuksellisen paljon sellaisten ihmisten kanssa, joita arvostan ja kunnioitan (ja salaa fanitankin vaikka tietysti esitän olevani helvetin cool) syvästi! Olen myös oppinut helvetin paljon kaikilta ihmisiltä joiden kanssa olen saanut soittaa elämäni aikana. Se on hienoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti