sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Kaikkea järkeä vastaan!

Luin tänään Saatana saapuu Moskovaan-teoksen jäljellä olleet parisen sataa sivua loppuun ja olihan se hieno ja vaikuttava teos moneltakin kantilta. Etenkin se myrskyisä ja apokalyptinen tunnelma ja kaaos joka siihen oli saatu viritettyä oli mitä mainiointa luettavaa. Jokseenkin yllättäen itselleni merkittäväksi tekijäksi lukukokemuksessa nousi kyllä myös se, koska olen samaan aikaan maalatessa kuunnellut runsaasti Perttu Häkkisen ohjelmia, huomasin tuon käännöksen olevan täynnä sanastoa, jota nimenomaan Häkkisen aktiivisanastoa. Tästä syystä lukukokemukseni muuttui vielä entistäkin miellyttävämmäksi, koska sain nauttia koko kirjan päässäni tavallaan audiokirjana, Perttu Häkkisen lukemana. Käännös oli muutenkin äärettömän sujuva ja miellyttävä, etenkin verrattuna niihin useisiin Dostojevskeihin, joita olen yrittänyt. Kielen kankeuden vuoksi olen tainnut saada niistä loppuun asti vain Kellariloukon, vaikka vakaana aikomuksenani on kyllä lukea Rikos ja rangaistus ja monet muutkin tekeleet, mutta ehkä luen ne mieluummin englanniksi kuin suomeksi. Tiedän, että meillä on hyviä venäjästä kääntäjiä ja kulttuurien läheisyys varmasti tuottaa parempaa tekstiä kuin englanniksi kääntäminen, mutta minun ilmeisesti pitää löytää se kääntäjä, jonka kieli on mieleeni muutenkin, koska tähän astisissa yrityksissä on käynyt samoin kuin Kafkankin kanssa lähes poikkeuksetta. Se kuva joka minulla oli Kafkasta kirjailijana muuttui aivan täysin, kun luin englanninkielisen kokoelman, jossa oli Muodonmuutos ja paljon muuta lyhytproosaa, verrattuna siihen mikä se kuva oli, kun luin jonkun Amerikan ikivanhan suomennoksen. Nythän sekin on käännetty uudestaan kirjaksi "Mies joka katosi". Kääntämiset eivät kyllä ole varmasti mitenkään helppoja toimituksia, eikä sinällään käy kateeksi. Esimerkiksi monissa Beckettin suomennoksissa harmittaa se, miten ymmärrettävää ja tylppää tekstistä on tehty alkuperäiseen nähden, tuntuu että vaikka periaatteessa suomenkieltä pidetään terävänä, sitä käytetään helvetin tylpästi ylipäätään.

Suomi on kielenä mitä mainioin järkensä menettämisen tai hukkaannuttamisen kieli, jolla voisi tehdä kaikenlaista mielenkiintoista ja villiä, ja 60-luvulla ehkä tehtiinkin, kuten kaikessa populaarikulttuurissa muutenkin, mutta meillä järkeistämisyhteiskunnassa pelätään järjen menetystä, tai oikeammin muiden tuomiota ja mielipidettä ja arviota järjenmenetyksen prosessin tilasta niin paljon, ettei riskejä uskalleta ottaa. Ja se vaivaa kaikkea kulttuuria, ei vain kielenkäyttöä. Se on tappamassa kaiken businessdesignsössönsööksi ja tekee kaikesta tylsää ja ennalta-arvattavaa, ja vaikenee hengiltä kaiken sen mikä ei ole tylsää ja ennalta-arvattavaa. Minäkin saan joka ikisessä yhteydessä taistella aina ihmisten ennakkoasenteita kohtaan kohdatessani ihmisen, joka vaikka musiikin kohdalla kysyy "mitä genreä tää on?" tai taulujen kohdalla kysyy "miten näitä kuvailisi?" Miksi niitä tarvitsisi kuvailla? Ne voi KOKEA. Miksi niitä tarvitsisi kyetä määrittämään nyt? Kyllä se ajan kanssa sitten asettuu johonkin sellaiseen ilmiökenttään ja kontekstiin, jossa ihmiset määrittelevät kaiken hengiltä, sitä ei tarvitse pelätä, ihmiset osaavat tuskin mitään niin hyvin kuin järkeistämisen ja lajittelun kaikessa muussa, paitsi jätehuollossa, joka tuntuu maailman tilasta riippumatta olevan 90 prosentille ihmisiä aivan täysi mysteeri, edes siinä suhteessa, että saisi roskansa roskiin asti.

Tuossa taannoin pohdin hetken aikaa, olisinko tarkistuttanut City of Dead Ratsin ranskankieliset tekstit ranskankielisellä ystävälläni. Se olisi ollut ehkä 10 minuutin homma, kun ei tekstejäkään ole paljoa. Sitten tajusin, että miksi helvetissä minä huolehdin niiden järjellisyydestä, jos en sen kummemmin huolehdi suomenkielisten, tai englanninkielistenkään tekstien "järjellisyydestä"? Minä osaan olla täysin järjetön ainakin kuudella kielellä! Siitä syystä selvensinkin cut up-takakansitekstillä lähinnä sitä, että olen sodassa järkeä vastaan, koska kaikessa on jo liikaa järkeä valmiiksi. Enemmän kaaosta, vähemmän hallintaa. Enemmän epätäydellisyyttä ja vahinkoja, vähemmän valmiiksi hierottua, pureksittua ja paskannettua business design sössönsöötä! Kielen äärimmäinen hienous ja kauneus on siinä, että voi muuttaa kaiken järjen vastaisen, epätodellisen ja epäloogisen todelliseksi lukijan mielessä. Minkä helvetin takia tuo kauneus pitäisi vesuroida pois?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti