torstai 6. kesäkuuta 2019

City of Dead Rats, ennakkotilaus on auki.

https://j-kill.bandcamp.com/merch/city-of-dead-rats

Tuosta linkistä pääsee ihmettelemään runokirjan ennakkotilausta. Sieltä ostostelemalla osallistuu suoraan tämän kirjan painamiseen, saa itselleen käsin väännetyn, hierotun, numeroidun ja signeeratun rotta-printin, sekä puolituntisen albumin musiikkia, jonka tein tänään hellyydellä ja rakkaudella vain ja ainoastaan tätä ajatellen. Vaikka noita näkyy tuolla 14, niin ellen nyt intoudu tekemään tuota väreissä, myyn vain 10 ja tuhoan kaikki loput. Tai jos ei kaikki mene, tuhoan loput mitä jää. Onnekseni ja ilokseni huomasin, että Teosto-korvauksiakin tulee tänä vuonna, jopa. Ei paljoa, mutta enemmän kuin ajattelin, joten eiköhän tässä saada kirja pihalle. Tästä tuli kyllä ainakin itselle ehkä virkistävin tekele, pitkälti siksi ettei kielen tarvinnut rajoittaa mitään. Iso osa teksteistä onkin niin sanottua "sotaa kieltä vastaan", järkeä ja ymmärrystä vastaan, kaiken järjellistämistä vastaan. Siksi mukana on myös tekstejä ranskaksi. Osaanko ranskaa? en! Annanko sen estää? en! Opin kaiken nopeiten tekemällä itse, miksen siis kieltäkin. Japaniksi en vielä tunkenut mitään, mutta lähinnä siksi, että se on vähän niinkuin seuraavan tekeleen rooli, opettaa minulle japania siinä sivussa.

City of Dead Rats käsittääkin paljon kaikenlaista systeemi-ajattelua, sen tuhoa ja toisaalta tuhotun uudelleenjärjestelyä.  Monelta osin kaupunkeja tällaisten systeemien ylläpitävänä voimana, sitä miten ne kaikki ovat joka puolella aikalailla samanlaisia, pitävät sisällään samoja hierarkioita ja valtarakenteita ja yhdistävät ihmisiä lähinnä siinä, ketkä suljetaan yhteisellä sanattomalla sopimuksella ulos. Siihen on vaikuttanut valtavasti Porissa vietetty aika, Ranskan reissu, sekä näiden koheesiossa syntyneet tajuamiset kaikista muistakin kaupungeista, joissa on tullut vietettyä aikaa, eksyttyä ja harhailtua ja hukattua itsensä elämän varrella. Tilansa on toki myös lihahoureilla, niillä puolittain unenkaltaisilla näyillä, joita minulle jostakin itselleni täysin tuntemattomasta syystä näytetään, jos annan mieleni olla itsekseen. Toisinaan tuntuu siltä, kuin minulla olisi jokin yhteys johonkin sellaiseen maailmaan, jossa kaikki on mennyt vielä nopeammin päin helvettiä kuin täällä. Jos ette usko, että sellainen on muka mahdollista, toivoisin voivani näyttää teille mahdollisimman elävästi tämän erämaan, jota kannan päässäni. Tuntuu, että se on vuosien aikana vain pimentynyt ja hämärtynyt.

Mutta on siinä maailmassa joskus valoa ja iloakin. Tai siis; enimmäkseen tämä on ainakin joskus vähemmän paskaa, koska olen tehnyt elämäni sellaiseksi, että saan tehdä aika tasan tarkkaan mitä haluan, vaikka se on tarkoittanut aika monta vuotta nälkäkuoleman partaalla roikkumista ja kireitä hermoja. Nyt se tuntuu kuitenkin vihdoin ja viimein kantavan edes vähän hedelmää. Sen verran, että voi aina välillä murskata ne kaikki ja puristaa mehuksi. Tai joku muu yhtä kömpelö kielikuva. Hedelmät ovat nyt pyörineet mielessä, koska olen kuunnellut lähinnä Xiu Xiun loistavaa Girl With Basket of Fruitia. Kuunnelkaa tekin, katarttinen kokemus!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti