sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Asioita.

Tapahtuuhan tässä taas kaikenlaista sellaisella vauhdilla ettei meinaa perässä pysyä. Osakaan lähtö alkaa teroittua mieleen, kämppä asiat jumittuivat vähemmän yllättäen Kelaan ja kaikki on muutenkin nyt vähän levällään, vaikka asiat kuitenkin nytkähtelevät sitten tasaisesti eteenpäin. Yksi enemmän askarruttava asia on se, että Freak Animal julkaisee  Flesh Holen CDnä. Lafkan maine ei ole minulle vieras, mutta olen myös vuosikaudet katsellut, miten kaikenmaailman tolkun antifasistitkin hehkuttavat niitä julkaisuja. Lisäksi toimintani on aina muutenkin tähdännyt irrationaalisuuteen ja asioiden mustavalkoisuuden hajoittamiseen, joten toivon kykeneväni siihen myös tässä asiassa. En usko, että julkaisija saa koko painostaan (200 kpl) välttämättä myytyä loppuunkaan välttämättä moneen vuoteen, mutta oltiin samalla aaltopituudella siitä, että myynnin ei pitäisi määritellä sitä, mikä ansaitsee tulla julkaistuksi. Ja kun on tarjonnut näitäkin kamppeita saatanan moneen paikkaan, eikä kukaan ole kiinnostunut aiemminkaan (tosin Industrial Coast teki 20 kappaleen painoksen tästä albumista kasettina noiden omien kassujeni lisäksi), olen kiitollinen siitä että joku ojentaa auttavan käden edes tässä asiassa. Se on kuitenkin nähdäkseni parhaimpia räpellyksiäni ja ansaitsee tulla kuulluksi enemmän, kuin mihin minä yksin kykenen.

Cut To Fitin eilinen Tampereen keikka oli katarttinen. Keskityn nyt vain rumpujen soittamiseen, koska voin luottaa siihen, että Terhi hoitaa huutamishommat niin saatanan hyvin, ettei minun sitä tarvitse neuvoa tai ohjata. Nyt tekisi mieli vain soittaa helvetin paljon keikkoja vielä ennen Osakaan lähtöä, koska tämä meidän outo mölyperhe alkaa olla aika kovassa iskussa, vaikka ei treenatakaan koskaan yhtään. Pitäisi tosin tehdä materiaalit ainakin yhtä splittiä varten ennen lähtöä vielä. Motivaatio kaikkeen muuhun paitsi livenä soittamiseen on ollut viime aikoina melko matala, mutta toivon, että se nyt taas löytyy jostain kiven kolosta. Ahdistus omasta lihasta, nimestä ja naamasta on ollut läsnä ja sitä pääsee pakoon vain kun soittaa. Seuraavaksi rakennetaan jonkinmuotoinen Käki-installaatio Turun B-gallerian Superb!-tapahtumassa 8.6. Toivon löytäväni itseni jollain tavalla sitä ennen. Olen vähän hukassa nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti