lauantai 11. toukokuuta 2019

tää on tätä.

Yksi koulu taputeltu, toinen jäljellä. Opinnäytetyö on ladattu Theseukseen ja oletan, että se homma oli aika pitkälti siinä sitten. Nyt sitten odotellaan jotain Iltalehden kohujuttua siitä miten tämmöinen homma voi mennä opinnäytetyönä läpi. Rajoilla se oli opettajillekin, mutta myös laajentavassa mielessä. On siinä kuitenkin sovellettu kaikkea koulun aikana opittua, yhdistelty ikiaikaisia perinteitä uusimpaan teknologiaan ja tuotettu niillä silti painotuote, joka on myös taiteellinen tutkielma kommunikaatiosta, niin kyllähän minä nyt sanoisin, että onhan se aivan pätevästi sidottavissa medianomin opintoihin ja ennenkaikkea pedagogisiin sisältöihin viestinnästä.

Taser-keikka meni ihan hyvin, mutta jälkikäteen kuunnellessa kyllä pikkuisen aina haittaa se DI-digikompressio, soittaessa se puskee lavaltakin niin hyvin ettei sitä tajua kuunnella, mutta kyllä basson mikittäminen tuottaa nähdäkseni aina paremman lopputuloksen. Pitää alkaa olla taas vähän vaativampi sen asian suhteen, eilen olin liikkeellä vähän aivan sama-asenteella muutenkin. Tärkeintä oli nähdä oululaisia ja etenkin Nistikon Kettua jota en ole nähnyt moneen vuoteen, ja jota en varmaan taas tule näkemäänkään moneen vuoteen, kun aikataulut tuntuu menevän järestään niin hienosti ristiin ja ohitse. Otettiin kuitenkin tämä hieno yhteiskuva, joka kyllä päätyi vain Ketun itkumasturbaatiomateriaaliksi. Olisi pitänyt ottaa kaksi.



Tänään sitten vielä Helsingin Taser-keikka, jolta pääsee onneksi kerrankin ihmisten aikaan himaan, eli sitähän voisi vielä kehitellä jotain ohjelmaa itselleen Lahdenkin päässä. Ajattelin, että nauhoituhommat olisivat voineet olla jotain, mutta sitten muistin kaikki menneisyyden minän temput ja ei kyllä kiinnosta nyt yhtään. Nyt on kyllä muutenkin hieman voimaton olo henkisesti sikäli, että aivan kaikki tekemiseni tuntuu vain paskalta ja vitun turhalta. Tiedän, ettei se taas kuitenkaan vaikuta tekemiseen, että muka olisin lopettamassa yhtään mitään tästä, koska se on vielä hirveämpi vaihtoehto, mutta vituttaa rämpiä tässä  mihinkään johtamattomassa keskinkertaisuuden suossa. Jos näissä olisi mitään tolkkua, niin kai ne tulisivat ymmärretyksi tai kiinnostaisivat, mutta kaikki mihin meikä koskee muuttuu paskaksi ja vieraaksi. Musiikin kautta pystyn ilmaisemaan itseäni parhaiten, mutta sekään ei ilmeisesti ole oikein mistään kotoisin tai vain "riittävän hyvää". Eilen puhuttiin pitkään siitä, miten paljon vituttaa koko tämä musatouhu siinä, että tässä paskanpuhujat ja sössöttäjät ja kaikenmaailman pintaliitäjäopportunistit, joilla on kavereita radiotoimittajana yms pääsevät aivan suhteettoman pitkälle aivan naurettavan vähällä duunilla, ja kun sitä systeemiä katselee vuosia ja näkee miten typerää se on, niin kyllähän se alkaa vituttaa aika rankasti. Onneksi siitä verkosta solahtaa aina välillä läpi joku sellainenkin, joka on oikeasti ansainnut aivan kaiken huomion mitä saa. Se on lohdullista, mutta sitä vastaan löytyy kyllä vittu aina miljoona rock'n'roll-kliseitä ja sloganeita toistelevaa sielutonta viivotinta. Niin se vaan menee. Tänään on taas tällainen päivä. Parempi varmaan mennä helvettiin internetistä ettei tarvitse vuosien päästä jotain satunnaista asiaa googlettaessa törmätä tähänkin tekstiin ja hävetä sitä. Terve vaan, tulevaisuuden Jerppa, toivottavasti voit paremmin kuin minä nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti