pyssäys

Viikonlopun istuin lähinnä auton ratissa, Kankaanpää-Turku-Lahti-Lappeenranta-Lahti-Kankaanpää-akselilla ajellessa, välissä soitettiin pari keikkaakin. Hoi Sien keikalla ei ollut yhtään maksanutta asiakasta, mikä oli lähinnä huvittavaa lauantai-illan kreisibailausmeiningssejä ajatellen. Bailattiin sitten keskenämme. Eilen totesin, että rahat eivät riitä bensoihin Kankaanpäähän ja kävin sitten kadulla soittamassa ja kolistelemassa rahat kasaan. Kaduilla soittaminen on kyllä mukavaa puuhaa. Etenkin kun saa tehdä sitä mitä nyt mielellään tekisi aivan missä tahansa muutenkin, mutta siinä on joku ihmisiin iskostettu lähtöoletus, että tästä maksetaan rahaa. Ihan mukavaa vaihtelua puolen Suomen läpi sahaamiseen omaan piikkiin.

Tänään kävin sitten Porissa soittamassa mölyä ja ambienttia ja muun muassa betonilattiaa ja tuolia Sampolan ostarilla järjestämässämme betoninoiseillassa. Siitä jäi hyvä fiilis. Pori tuntuu soittohommien kanssa oikeastaan todella kotoisalta ja mielekkäältä. Ikävä vain, ettei tämä kämppähomma nyt oikein etene, nyt meidän piti sinne jo oikeastaan muuttaa ja asua, mutta se on sitten kai keksittävä jonkinlainen varasuunnitelma. Kunhan edes pääsisi katsomaan onko irtaimisto missään kunnossa, paras kitarakin nyt kumminkin oli siellä, sekä esimerkiksi muutamia juuri haalittuja nauhureita ja mankkoja, sekä kaikki maalit, mediumit ja muut taidesotkemisvälineet. Niin ja kaikki taulut, eli "koko ammatillinen urani" tähän asti. Vaikka eipä se niiden pääasiallinen funktio sikäli ole.

Nyt on edessä jopa melkein kaksi viikkoa tekemättömyyttä, eli "lomaa". Seuraavan kerran minua tarvitaan Cut To Fit-keikalla 31.5, siihen asti taidan vaan lueskella kirjoja ja koittaa keskittyä olemaan paikallani. Nyt on luvussa Cormac McGarthyn Veren Ääriin, joka on parhaimmillaan kuvauksessaan hienon runollinen, tympeimmillään machobullshittiä, mutta enimmäkseen mukavasti luissa ja ytimissä ja ennen kaikkea veressä kiinni. Kun on nähnyt niinkin paljon verta elämänsä aikana, kuin mitä maalla kasvaneena on tullut nähneeksi, tulee monista kuvauksista myös oudon lämpimiä nostalgian tuulahduksia, mikä on tietysti outoa kun joku koittaa lähinnä ällöttää ja sinä mietit lämmöllä jotain verihyhmää kesäpäivässä. Tämän jälkeen luvussa venäläistä, kiinalaista ja ranskalaista kirjallisuutta. Aina on hyvä lukea vähän sieltä täältä. Se avartaa perspektiiviä.