keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Palava koti

Tänä päivänä on tullut kuunneltua paljon Godspeed You! Black Emperoria ja mietittyä asioita. Lisää miettimisen aihetta sain uutisesta, jonka mukaan Porin Keskuskartano, jossa minäkin siis asun, palaa ilmiliekeissä ylimmässä kerroksessa. Koska siitä on kuitenkin pitkä matka neljänteen kerrokseen, epäilen ettei oma kämppäni ole vaarassa, elleivät vedet tule putkiremontin myötä alas. Huvittavaa tämä on itselleni sikäli, että juuri toivoin, että olisipa kätevä tapa hankkiutua vaikkapa entisistä tauluista eroon, ja juuri kun kärräsin ne kaikki Poriin, tulee tämä. Mutta eivätpä ne tainneet mihinkään palaa, ellei se tuosta nykytilanteesta dramaattisesti leviä. Oli se silti vaikuttava ja outo näky. Katsella sitä internetin välityksellä. Nykyaika on ihmeellinen! Silti mietin, onko tämä nyt sitä buddhalaisuudesta tullutta välinpitämättömyyttä, vaiko omassa psykologiassani olevaa dissosiaatiota etten osaa tuntea mitään, en vaikka siellä palaisi tärkeimpänä työkaluna pitämäni jazzmaster ja kaikki maalaamani taulut. Mutta onhan se toki helvetin ikävää niiden ihmisten kannalta, jotka ylimmissä kerroksissa asuivat. Toki talossa on käynnissä putkiremontti, eli on sieltä aivan hyvin voineet tulla vedetkin alas monen kerroksen verran. Huomenna oli tarkoitus mennä hakemaan soittokamat pois viikonlopun keikkoja varten, mutta voi olla ettei sinne ole mitään asiaa.

Viikonloppuna on kuitenkin Käki-keikkoja joka tapauksessa, perjantaina Turun Kirjakahvila ja lauantaina Lappeenrannan Hoi Sie. Mietin eilen sitä, että on tämä vain järjettömän hienoa touhua kaikkinensa. Saan tehdä sitä mitä rakastan, sellaisten ihmisten kanssa joita rakastan, eikä minun tarvitse kovinkaan paljoa tehdä asioita joista en pidä, paitsi että toki hakeudun tietoisesti myös sellaisiin hommiin, koska en pidä mukavuusalueelle jämähtämisestä. Mutta silti tuntuu, että kaiken kompositio elämässäni on nyt täydellinen, eikä se varmaan tämän parempaa tule koskaan olemaankaan. Kaikki on nyt juuri niin täydellistä, kuin sen tarvitsee olla. Se on hieno tunne.

Ainut mikä tuntuu olleen nyt hieman harmituksen aiheena on, etten oikein ole osannut keskittyä kirjoittamiseen ja piirtämiseen kunnolla. Tuntuu, että pitäisi nyt aloittaa aivan kohta tämän työpöytäni tyhjennysoperaatio, mutta ongelmana on se, että esimerkiksi monet kansihommat ovat tässä aikalailla kesken. Ja tajusin juuri myös, että postihommat taisivat mennä vituiksi, kun kämppä varmaan on kiinni. Siis että turha odottaa Cut To Fitin kasetteja tuonne ainakaan. Täytyypä infoilla siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti