perjantai 10. toukokuuta 2019

Aamu tulee, aamu menee.

Aamulla opinnäytetyön presentaatio, koulun laitteistot mietityttävät ja arveluttavat, joten raahaan oman koneeni. Ajattelin, että aivan hyvin voisi kävellä Mukkulaan, mutta ei taas tiedä miten helvetisti aamulla sitten tuulee. Tänä aamuna oli ainakin aika hanurista, mutta eipä olisi ollut aikaa kävelläkään. En kuitenkaan ole erityisemmin huolissani tuosta, itselle se on aika itsestäänselvää asiaa, ehkä olen huolissani siitä, että liiankin itseselvää sikäli että en tajua mitä muut eivät tajua ja sukellan johonkin psykedeliadadan suohon josta en pääse enää pois. Se on kuitenkin aivan sama. Maksimissaan kolmen vartin homma se on joka tapauksessa.

Illasta sitten pääsee soittamaan aika helvetin hyvässä seurassa Taser-keikan, kun Nistikko saapuu liian pitkän tauon jälkeen Lahteen ja Torveen. Niiden ihmisten kanssa minulla on ollut aina elämässäni hyvä olla, enkä ole nähnyt Eetua vuosiin, joten odottelen iltaa aika paljon. Saahan siinä toki keikankin soittaa, mutta se on omasta puolesta aika varma homma sikäli, että biisit on ajettu jo selkäytimeen ja korkeintaankin pitää välillä kurkkia rumpalin äkkivääriä liikkeitä aina silloin tällöin, kun kipsi kädessä soittaminen ei varmasti ole helpoin homma maailmassa. Voisipahan alkaa kiertää koulussa varoittamassa tiskaamisen vaaroista, kun saa sellaisessa hommassa jänteen katki.

Nyt pitää kai mennä nukkumaankin, jotta kulkee ajatus edes jossain määrin siinä vaiheessa, kun pitää sössöttää siitä mitä on tullut tehtyä. Kerroin tuosta opinnäytetyöstä kaverille ja kerroin siitä hankaluudesta, jota opettajat tuntuivat kohdanneen sen arvioinnin kanssa, ja tämä vain repesi naureskelemaan, että voiko olla että Jere on keksinyt jotain sellaista minkä kanssa on ihmisillä sormi suussa, ylläri! Ehkä se on ihan riittävän hyvä evästys, vaikka olisihan se joskus kiva löytää ihmisiä, jotka myös tajuavat ne hommat ilman, että kaikkea tarvitsisi selitellä auki. Tuntuu, että ehkä yliarvioin yleisöä, mutta en odota keneltäkään mitään, mihin en itsekään pysty, ikinä missään. Paitsi jos tiedän, että jollakin ihmisellä on jokin erikoisosaamisala, jota itselläni ei ole. On hienoa, että ihmisillä on erikoisuuksia, juuri tänään mietittiin Cédrikin kanssa miten kätevää on, että toista kiinnostaa elektroniset värkit ja toista akustiset romut, ominaisuudet, jotka täydentävät toisiaan todella hämmentävällä tavalla ainakin Käki-kontekstissa, jos eivät muuten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti