tiistai 9. huhtikuuta 2019

TYHJÄ

Muutaman päivän ajan minut valtasi ihan järjetön halu tuhota aivan kaikki mitä on tehnyt. Tuli sellainen olo, että jos tekee 200 albumia musiikkia ja lähemmäs kymmenen kirjaa ilman, että mikään niistä kelpaa mihinkään edes alan puljuille kustannettavaksi asti, niin kyllähän sitä nyt saatana moni fiksumpi tajuais lopettaakin. En tiedä, onko tuo olo nyt muka kadonnut yhtään mihinkään tai edes lieventynyt mainittavasti, mutta yritän ajatella taas sitä, että en minä lopultakaan näitä asioita itselleni tee ja itselleni jaa, vaan muille ihmisille. Toki siitä saattaa tulla vääristynyt kuva siksi, että internet tänä päivänä on pitkälti yksinpuheluja tyhjiöissä, ja tuntuu ettei mikään oikein tavoita ketään, ellei se ole sponsoroitua sisältöä, ja silloin se ei kiinnosta juuri ketään, koska kukaan ei tahdo pitää mistään mitä tyrkytetään verkkokalvoille väkisin ja pyytämättä. Tai en itse ainakaan tahdo.

Oli miten oli, huomenna alkaa seuraava näyttelyni Kankaanpään taidekoulun galleriassa. Tässä saate jonka kirjoitin näyttelyä varten, varmasti tuttua näistä teksteistä toki:

 TYHJÄ
10.4-3.5

Mitään "minua" ei ole olemassa.


En usko persoonan eheyteen, muuten kuin episodisen muistin tarvitseman viitekehyksen muodossa,
oppimisen ja henkilöhistorian hahmottamisen apuvälineenä, eriäänlaisena koheesiona, toisistaan
irrallisten ja autonomisten osien toimintana. Tämä näyttely kokoaan yhteen töitäni, jotka käsittelevät
dissosiaatiota, sirpaleisen persoonallisuuden sisäistä tyhjyyttä ja ruumiillisen olemassaolon raskautta,
hidasta, mutta vääjäämätöntä ruostumista, voimattomuutta ja ahdistusta lopullisen pysähtymisen edessä.

Työt noudattavat tietynlaista sarjallista periaatetta. Joistakin sarjoista on tässä nähtävillä vain yksittäisiä
töitä, mutta lähtökohtaisesti nämä sarjat ovat johtaneet ja sulautuneet toisiinsa luontaisella tavalla, vähänkerrallaan toisiksi vaihtuen. Tätä periaatetta noudattaa myös taustalla kuultava äänikollaasi, joka onkasattu juuri tätä näyttelyä varten muistoista, menneistä hetkistä, tietoisuuteni sirpaleista eri ajoissa ja paikoissa. Romutietoisuus on erillisistä maalauksista koostuva muuttuva installaatio, joka toimii eräänlaisena analogisena simulaationa tietoisuudestani. Teokset eivät lähtökohtaisesti ole myytävänä, mutta sähköpostilla lähestyen voi kysyä, mikäli jokin kiinnostaa.

Käytän kierrätysmateriaaleja niin pitkälle, kuin se on mahdollista, dyykattuja pohjia, muilta ylijääneitä maaleja, junaratojen varsilta, kaatopaikoilta ja kierrätyskeskuksista löytyvää romua, minun maailmani on pois heitettyjen asioiden ja ihmisten maailma.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti