maanantai 29. huhtikuuta 2019

Reissusta reissuun

Ei ole taas ollut oikein mitään kirjoitettavaa tai muutenkaan asiaa sen ihmeemmin, joten olen ollut kirjoittamatta. Olen lähinnä maalannut ja pelannut Sekiroa, jonka hienous tuntuu vaan kasvavan koko ajan, vaikka myös vaikeusaste kasvaa suunnilleen samaa tahtia ja saa hikoilla vähän enemmän. Pidän tästä tunteesta, jonka tuo peli saa aikaan. Ajatus siitä, että tekee mieli olla parempi siinä ja kehittyä sen systeemissä. Tällaista ei ole ollut sitten ehkä playstation 1 pelien, Vagrant Storyn tai joidenkin sellaisten, mutta siinäkään homma ei suoranaisesti perustunut vaikeudelle vain ajoitukselle ja muulle kikkailulle. Mutta jos miettii vaikka jotain nintendopelejä, niin eihän Battle Toads juuri naperolle armoa antanut, toisin kuin silloin, ohjaimet eivät enää lennä seinään vaan huomaan, että aina kun tulee turpaan oikaisen ryhtiä ja yritän uudestaan. Harva peli tuottaa myös sellaista todellista adrenaliiniryöppyä kuin tuo, mikä on kerrassaan hieno homma. Eiköhän tuo tule pelattua läpi, vaikka siinä meneekin varmaan muutamia kuukausia tällä kiire aikataululla.

Huomenna puran näyttelyn, kasaan kamppeeni ja vien taulut Poriin ja opparitarpeet Lahteen. 10.5 on opinnäytetyön esitys 10.30 Niemessä, sen jälkeen olen valmistunut mediadadanomi ja epäselvän viestinnän ja hämmennyksen ammattilainen. Presentaationi tulee olemaan melko pitkälle improvisaatiota, eipä sitä jaksa jännittää kauheasti, kun tässä on niin paljon akuutimpiakin asioita hikoiltavana. Torstaina olisi nimittäin lähtö Pariisiin, mistä edelleen Marmandeen, lauantaina yksi esiintyminen siellä ja sitten takaisin Pariisiin, jos en löydä mitään paikkaa missä soittaa, menen kaduille kolistelemaan romujani. Otin myös pari ylimääräistä jousta mukaan, jos löydän jotakin mihin viritellä niitä, joku CD-teline olisi optimaalinen.

Vähän jännittää lähinnä laukun raahaamisen ja ympäriinsä haahuilun näkökulmasta, mutta noin muuten homma tuntuu melko selkeältä. Rahaa ei tietysti ole liikaa tuollaista reissua varten, mutta koskas sitä olisi ollut. Aivan sama onko ollenkaan, ainahan siitä saa muka hikoilla. Pari kasettia mukaan ja koitan sitten kadulla tyrkyttää niitä epäonnisille ohikulkijoille. Nyt koira valittaa vieressä siihen malliin, että taidan viedä sen pihalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti