perjantai 26. huhtikuuta 2019

Meditaatioita




Tässä on yksi hienoimpiä Käki-sessioita ehkä koskaan. Tietyllä tapaa palattiin aivan alkuun ja toisaalta kaikki on uutta. Tässä myös jotenkin tiivistyy nähdäkseni se, miten mitään tästä ei voi vaihtaa pois. Melkein kaksi tuntia musiikkia, joka ei mahtuisi kokonaisuudessaan millekään fyysiselle formaatille, mutta myös niin saumattomasti toisiinsa liittyviä asioita, ettei niitä voisi todellakaan pätkiä ja irrottaa erillisiksikään. Käki on parhaimmillaan juuri tätä. Yhtä pitkää virtaavaa ääntä, tietoisuuden hidasta muutosta ja muuntumista tilasta toiseen.

Tänään perjantaina sitä saa myös todistaa Vastavirran Yläkerrassa, kun soitetaan jumituksia, tosin hieman eri kokoonpanolla, mutta samalla periaatteella. Rummut, basso, kitara ja vokaalidronetusta. Mukana myös Veli-Rekka ja Rokut, sekä Kuopion tuttavuuksien Mustajoki. Uskoisin, että hyvin mukava ilta tulossa. Roudauksetkin alkavat vasta klo 21, eli myöhäänhän tässä varmaan menee, mutta mikäpä siinä. Lauantaina on sitten T.E.H.D.A.S kollektiivin järjestämä betoniseminaari, sekä illemmasta noisea ja kaikenlaista mielenkiintoista. Sitten pitääkin mennä Kankaanpäähän, koska pitäisi joutaa vielä maalata pari taulua ja purkaa oma näyttely ennen lähtöä kohti Ranskaa. Siitäkin tulee kunnon helvetin operaatio, mutta eiköhän siitä selviä, kun kaikki muu on maksettu, paitsi matkat Helsinkiin.

Viime päivät on tullut taas meditoitua aktiivisemmin ja kuunneltua ja lueskeltua kaikenlaista aiheeseen liittyvää. Otin Zen Flesh, Zen Bones kokoelman taas matkalukemiseksi, vaikka vielä vähän mietinkin pitäisikö ottaa Shunryu Suzukin Zen Mind, Beginner's Mind taas lukuun, kun läpi silmäillessä tuntui taas siltä, että tämä typerä apinamieli on kadottanut kaiken fokuksen aivan täysin. Siitä nuo on hyviä kirjoja pitää hyllyssä, että ne tulee oikeasti luettua melko säännöllisesti uudestaan, eikä koskaan tunnu siltä, että sama ihminen olisi lukenut niitä kahdesti. Kaltaiselleni nihilistille zazen on kyllä aina ollut täydellinen harrastus. Tai pitäisi kai sanoa reduktionistille, koska ihmiset luulevat nihilismin olevan misantropiaa, vaikka se onkin vain jonkinlaista puhdasta reduktionismia. Mutta siitä sanat ovatkin niin typeriä, että ihmiset ottavat ne aina niin helvetin vakavasti ja määrittävinä symboleina kaikelle. Sanat ovat aivan yhdentekeviä ja niitä saa keksimällä lisää, jos eivät riitä.  Käki on parasta kommunikaatiota ja meditaatiota. Kirjoittamista ilman näitä typeriä sanoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti