lauantai 30. maaliskuuta 2019

Vipellykset vipelletty

Viimepäivät ovat taas olleet sellaista vipellystä, etteä nyt on ihan mukava ottaa viikonloppu rauhassa. Luulin alunperin Tiketti-gallerian homman olevan torstaina, mutta selvisikin, että se on keskiviikkona, joten ajelin sitten Helsinkiin kiireellisessä aikataulussa tuolla paskana olevalla autollani noin 80 km/h tuntivauhtia. Helsingin nurkilla kone lämpeni aivan vitusti, enkä tietysti tajunnut mitä helvettiä tapahtuu ennen kuin ymmärsin, etten ole koskaan edes vilkaissut jäähdytysnestetilannetta. Koska en voinut pysähdellä keskelle Helsinkiäkään, yritin koko ajan ajaa pienillä kierroksilla ja sellaista vauhtia, että ilma ehkä viilentäisi vähän, ja sammuttaa auton joka liikennevaloihin, koska tyhjäkäynti oli pahinta. Selvisin gallerialle, jossa oli paljon hienosti pukeutuneita ihmisiä, enkä ehkä ollut aivan odottanut sitä, en tosin tiennyt mitä olisin odottanutkaan, mutta laitettiin kamat pystyyn ja alettiin sitten soittaa ilman soundcheckejä siinä. Alkupää meni tuosta johtuen hieman räpeltäessä ja sen faktan ulossulkemisessa, että siinä edessä ihmiset tuijottivat skumppalasit kädessä samalla kun spottivalo kuumottaa niskaa, mutta kun sai taas homman käyntiin, niin kyllä siinä kerkesi lyhyessä ajassakin päästä edes jonkinlaiseen mielentilaan. Toki tuntui, ettei tuollainen pikainen pyrähdys riittänyt mihinkään, mutta siitä syystä kaikki kamppeet olikin mukana. Hankaluudesta huolimatta olen Marialle kiitollinen tuostakin mahdollisuudesta, oli se mielenkiintoinen kokemus. Keikan jälkeen konepelti auki ja herra romutaiteilija laittaa romuautoonsa vähän vettä, että se kulkee eteenpäin. Jonkinlaista damagea moottorille tuli varmasti, mikä vähän hävettää.

Sen jälkeen ajoin Lahteen veljelleni, jonka luona majailin eiliseen asti. Välissä kävin nauhoittamassa lisää juttuja kanteleella, ja onhan tuo nyt saatana kaikkeuden paras soitin. Odottakaas kun kuulette. Tekee mieli myös soittaa lisää keikkoja tuolla, vaikka se onkin kiertämisherkkyytensä vuoksi livenä sellainen soitin, että vaatii jopa ihan soundcheckin ja sen verran vaivaa, että ei vaan vingu ja ulise koko aikaa. Mutta parhaimmillaan tuolla saa luotua äänimaailmoja, mihin millään muulla ei pysty. Juuri nyt ei tekisi mieli tehdä enää muuta musiikkiakaan. Eilen lähdin sitten käpsimään aurinkoista katua takaisin uskolliselle ratsulleni, joka johti minut kerrankin kaikessa rauhassa ja ilman kiirettä tai isompia ongelmia Tampereelle. Kävin katsomassa Maurisen Juhon keikan, uudet biisit, joita olen kuunnellut järjettömän paljon toimivat itselle parhaiten, liikuttavastikin. Etenkin tämä biisi on aina vaan niin hieno ettei mahda mitään:

Keikan jälkeen purin hissukseen näyttelyni ja ajoin Vastavirralle, jossa näin pitkästä aikaa rauhassa ja ajan kanssa ystäviäni ja tutustuin uusiin ihmisiin. Tein sen huomion, että tutustun uusiin ihmisiin aina tällä tavoin, muiden kautta, omien ystävieni välityksellä, vähän kerrallaan, mutta tavallisimmin kuitenkin ilman omaa aloitetta. Se on mielenkiintoista. Tutkiskelenpa tätä pienessä mädässä mielessäni.

Yöllä ajoin kotiin, enkä voi kuin ihmetellä ja kirota satakuntalaista autoilukulttuuria, jossa kukaan ei tunnu tietävän, miten helvetissä pitkiä valoja tulisi käyttää. Takaikkunassa kiinni pitkät päällä, vastaan pitkät päällä, jos ne sammutetaankin niin ne lyödään uudestaan päälle kymmenen metriä ennen kohtaamista, vituttaa tämmöinen. Selvisin kuitenkin kotiin, monien taloudellisten takapakkien jälkeen. Lähtiessä oli 100 euroa rahaa, 60 siitä meni jo bensaan ja lopuilla ostin lähinnä veljelleni ruokatarpeita, nyt on 1,70 tilillä. Kaipa tämä tästä taas. Tämä päivä menee kasetteja dubbaillessa melko pitkälti, tilauksia on taas enempi kuin kerkiää mittailla nauhojakaan, mutta jostain se on aloitettava niin tulee tehtyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti