keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Unfold



En voi koskaan riittävästi korostaa miten täydellinen levy tämä on. Etenkin viimeinen 20 minuutin mittainen Timepiece, jonne asti harva varmasti pääsee. Kun tämä soi ennen Swansia alkoi minun ja kolmen muun musanörtin vimmainen, pari päivää kestänyt selvitystyö, että mikä tämä oikein oli ja lopulta jostakin löytyi vastaus. Järjettömän hieno tekele. Ainut harmi on se, että tämä on olemassa ilmeisesti vain tuplavinyylinä, eikä kauheasti ole intoa vaihdella puolia tällaisen kamppeen kanssa. Hienointa on myös se, että The Necks on Swansin seuraavalla levyllä mukana teksturoimassa ainakin joitain biisejä. Se kuulostaa kyllä käsittämättömän hienolta jutulta. Olisi hieno saada Giralta vaikka lähestulkoon täysin akustinen Swans levy, jolla jännite ja dynamiikka on rakennettu aivan eri tavoin kuin edellisillä levyillä.  Jos jotain kadun, niin sitä ettei muka ollut varaa lähteä katsomaan The Necksiä viimeksi täällä käydessään.

Sain myös kirjan valmiiksi, mitä nyt pitää nimi vielä keksiä, mutta kaipa se jostain tulee. Tulisi vain nopeammin, niin voisin laittaa tuon hylkäyskierrokselle ja lopulta tehdä sen opintolainalla velaksi taas itse. Mitäpä iloa on taas kirjoittaa kirja jota kukaan ei lue, kai juuri sitä. En tiedä lukutottumuksista, mutta ei tämä ehkä niin raskas ole kuin edellinen. Siis konkreettiselta olomuodoltaan. Tahdoin tehdä jotain meditatiivista. Se olkoon ainoa johdatus tuohon.

Timepiece soi juuri nyt ja kirjoittaminen tuntuu jopa melko tylsältä, kun tahtoisin keskittyä tähän selkeämmin ja antaa sen viedä mukanaan. Joten mitäpä sitä tässä enempiä. Elossa ollaan yhä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti