perjantai 8. maaliskuuta 2019

Romutusta

Tänään se sitten tapahtui, se mitä olen oldottanut jo kauan. Vedin auton kyljelleen ojaan, en onneks kovasta vauhdista mutta liukasta oli eikä voisi edes kuvitella, että olisi ollut mitään kontrollia. Tie vaan oli sillä kohtaa äkkiä erittäin liukas. Mennessäni kylki edellä ojaan mietin, että tässä se on, se loppu jota olen odottanut ja joka on odottanut minua koko ajan, ja kun auto lopetti ehkä sekuntia myöhemmin liikkumisen, ajatuksena oli, että ei saatana meikä on elossa eikä koirakaan näytä olevan kovin moksiskaan, toki vähän hämmentyneenä ikkunan päällä istumassa. Ilman turvavyötä olisi tietysti ollut paljon rumempaa jälkeä. Siksipä ilman niitä ei ajellakaan. Roikuin siinä kun joku nainen tuli kyselemään saanko oven auki. Meni hetki aikaa orientoitua asentoonsa ja tajuta miten päin mikäkin homma oikein toimi, mutta kun kiipesi ulos auton ruhosta oli kaikki jo aika selkeää. Kusetti lähinnä. Pari pysähtynyttä ukkelia höpötti siinä jo keskenään, yksi ohjaili rekkoja hidastamaan ja ne meinasivatkin liidellä vielä hurjemmin jarrutellessaan. Ajattelin, että olisipa perseestä selvitä hengissä omasta kolarista ja kuolla jonkun toisen kolariin.

Ambulanssissa selvisi aika äkkiä ettei minulla mitään vammoja ole, mutta kyydissä olleen harjoittelijan tenttimatskuksi olin täydellinen joten n. 40 minuuttia istuin siinä sitten samalla kun harjoittelijaa tentattiin paperien täyttämisestä. En ollut syönyt mitään koko päivänä, joten tunsin oloni äkkiä nälkäiseksi. Oli epäselvää missä kunnossa auto on, ajattelin että pitää jo raahailla kaikki kamat johonkin huoltoasemalle tai jotain, mutta palokunta veti auton ylös ja kun kaikki tuntui toimivan, sain ajella sillä kotiin kaikessa rauhassa sitten. Eipä tullut sen jälkeen kauheasti yli 50 kilsaa tunnissa ajettua, ja voi olla että jonkun aikaa ajelee kyllä aika hissukseen, vaikka ei minulla ole tapana kovaa ajaa muutenkaan. Ja nyt sen taas huomasi, että vaikka kontrolli menee niin huomattavasti helpompaa sitä on selvitä ehjänä jos ei ole niin paljoa vauhtia.

Tulin nyt kuitenkin Lahteen kun tänne olin tulossakin, huomenna haen suosiolla opintolainalla uuden kierroksen talvirenkaita ja maksu olkoon sitten joskus myöhemmin vastassa. Onhan nuo renkaat olleetkin aivan paskat, mutta köyhyys tinkii turvallisuudesta kunnes sen välttämättömyys osoitetaan.

Olisi ollut kyllä vittumaista lähteä nyt. Sain juuri seuraavan kirjani Kuran kirjoitettua ja laitettua sen hylkäyskierrokselle kustantamoihin. Täytyyhän se nyt taas nähdä tämäkin hylkäys ensin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti