perjantai 1. maaliskuuta 2019

Paljon on vettä virrannut tajunnassa taas

Kaikenlaistahan sitä kerkesi taas tapahtua parin päivän aikana niin että päässä humisi. Sain jonkun vitutuskohtauksen siitä, ettei Full of Hellin Lahden keikalle todellakaan keksitty yhtään lahtelaisbändiä lämppäriksi ja miksasin, masteroin ja duunasin Cut To Fitin levyn aikalailla yhdeltä istumalta julkaisukuntoon. Tämä on kyllä siitä saatanan merkillinen bändi, että kymmenen vuoden aikana se ei ole kelvannut yhdellekään julkaisijalle, vaikka kaikki levyt myy aina loppuun (paitsi Black Mouth jota tehtiin 500 kappaletta eikä jaksettu meuhkata siitä juuri mitään ja myytiin nopeasti about sata ja loput nyt vain lojuu tuossa kämpillä), keikoilla käy porukkaa ja ihmiset ihmettelee kaikki missä uusi levy viipyy. Ne siis saisi kummiskin myytyä pois suht helposti.  Helpottaisi vaan vähän meikän kuormaa, kun aivan kaikki ei menisi kokonaan omasta pussista, mutta helvettiäkö sitä kitisemään, jos ei kelpaa, kuten ei ole kelvannut ennenkään, niin tehdään ite, niinkuin on tehty aina ennenkin. Se tässä bändissä on parasta, ettei tarvitse kuunnella yhtään ketään. Aiemmin kompromisseja on joutunut tekemään bändin sisälläkin, mutta ei enää. Nyt ollaan Eetun kanssa täysin samalla aaltopituudella kaikesta. Kun se tuntuu täysillä soittaessa perseessä hyvältä, se on helvetin hyvä soundi. Jos se vähän särkee ja menee murolle, niin ei oikeastaan kiinnosta, ei tämä mitään nappikuulokemusaa ole. Kaveri puhui eilen siitä miten välillä miksaajan ammattitauti meinaisi pakottaa puuttumaan soundiin, mutta ei ne biisit kyllä siitä ainakaan paranisi, että mentäisiin johonkin kunnon studioon soittamaan ne biisit päin vittua. Ne kuulostaa juuri siltä, millaisia me ollaan;  yksinkertaisia, ei kovin hyviä soittamaan, mutta kohkataan ne sellaisella raivolla läpi, ettei siihen oikein voi sanoa vastaankaan. Seuraava levy saattaa olla taas jotain ihan muuta. Keikalla ollaan Kummalla 16.3, siitä eteenpäin en taas tiedä missä ja milloin soitellaan.



Sen lisäksi käytiin tuon puolisoni kanssa T.E.H.D.A.S Ryn vanhalla radioasemalla täällä Porissa mölyämässä ja siitä tulikin pari tuntia käyttökampetta, oikeastaan puoliyllättäen. Nämä ensimmäiset jutut niputin tällaiseksi noisehommaksi, yksi 8 minuutin sekoilujazz lähti vielä Gafonin Jazzin neljäs kolmannes-melukokoelmalle. Niille on hauska miettiä juttuja, kun kokoelmalla on joku teema ja sitä lähdetään sitten toteuttamaan eri artistien voimin. Mutta tällä julkaisulla on nyt sitten kaksi ensimmäistä tekelettä kirjoituskonenoisea, So Fucking What on meikän tribuutti Miles Davisille ja viimeisenä Teruhi x Electric Hobo, jossa saatte ihailla puolisoni laulutaitoa. Ihan järjettömiä ääniä! Teki mieli mölistä itsekin ja välillä mölisinkin ilman mikrofonia jotain, mutta siis kaikki nuo äänet mitä tuosta ihmisestä saa ulos, aivan mielipuolista kampetta! Jos olisin tiennyt tämän niin hänhän olisi huutanut Cut To Fit keikat jo ainakin vuoden verran, kun tekee sen noin paljon paremmin kuin minä.


En tainnut kyllä muistaa linkata tänne edellistäkään Hobo-juttua, joka oli siis Oulun Kammottava Ääni, Sähköinen Ääni-festivaalin livenauhoitus, sai soittaa kahdella vahvistimella vitun lujaa, kyllähän se hyvältä tuntui!



Eilen kävin myös Vastavirta-radion haastattelussa Tampereella. Itsellenihän tuo oli iloinen tekosyy nähdä sitä toimittavaa rakasta ystävääni Fucku-Mattia pitkästä aikaa, mutta haastattelut ovat aina mielenkiintoisia sikäli, että tavallaan vaan ulkoistan itseni sivuun koko tilanteesta ja asetun tarkkailemaan sitä, miten minä vastaan kysymyksiin kun minut jättää muka vahtimatta. Samalla laitan merkille kaiken vähänkään mielenkiintoisen, mitä asioita painotan, mitkä ovat mielessäni milläkin hetkellä tärkeämpiä ja olennaisempia juttuja. Samalla pidän siitä, että kun joku toinen kysyy sinulta asioita, hän saattaa löytää ulkopuolisena kulmia joita et ole tajunnut ollenkaan, mikä taas voi käynnistää uusia ajatusketjuja ja parhaimmillaan potkia taas liikkeelle jotain uutta taiteellista prosessia. Kyllä sitä eilenkin pää raksutti koko ajomatkan kotiin. Minulle ei välttämättä tule sellaisia "olisi pitänyt sanoa!"-kokemuksia, joita isoin osa tutuistani kuvailee, vaan ennemminkin ymmärrän ja oivallan äkillisesti, että sen takia että sanoin muutama tunti sitten tuolla tavalla, aivoni keksivät nyt yhdistää nämä kaksi palikkaa, eikä se olisi voinut tapahtua koskaan muulloin kuin juuri nyt. Tällaista on elämä. Tuo ohjelma tulee ulos varmaan huhtikuussa, mitä en toki tiennyt mainostaessani maaliskuun taidenäyttelyä Romu & Randomilla, mutta minkäs teet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti