keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Music for Burning Cars

Ratkoin ajankäytölliset ongelmani niin, että ensi jaksolle en ota opiskelun puolesta kursseja, mutta teen koululla kaikenlaista koko ajan. Se lienee hyvä ratkaisu. Maalaaminen on siitä hämmentävää, että tuntuu aina päässä siltä että helvetti kun ei jaksa nähdä sitä vaivaa, että alkaisi näpertää ja väkertää kamppeita ja tehdä pohjia ja muuta, mutta siinä vaiheessa kun pääsee maalaamaan ja koko touhu on alle tunnissa ohi, ei voi muuta kuin myhäillä tyytyväisenä. Ensi jakson aikana keskityn siis lähinnä maalaamiseen, ja ehkä hieman kuvanveistoon siinä sivussa.



Tänään tein myös tämän. Kävin autopurkaamolla nauttimassa olostani sillä aikaa, kun ammatti-ihmiset moukaroivat autoni ovea suoremmaksi ja vaihtoivat lasin. Olihan se hieno peruuttaa taas niin, että näki mihin on menossa. Helpottaa montaa asiaa. Samoin oli mukavampi ajella kun ei ole helvetin kylmä. Tämä musiikkitekele ryömi tajuntaani kun katselin palaneita autoja ja kävelin romujen seassa. En kyllästy tuollaisiin paikkoihin varmaankaan ikinä. Monesti koitan vaan olla mahdollisimman näkymättömissä, häiritsemättä töitä tekevien ihmisten elämää millään tavalla, miettien salaa, että joskus toivottavasti haahuilen omalla romupihalla. Sitä odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti