maanantai 18. maaliskuuta 2019

Electric Hobo - Rock Funeral



Tässä on tuo Electric Hobo-esitys viime viikolta. Se oli minulle katarttinen kokemus, ja sikälikin vaikuttava, ettei tekisi mieli soittaa kitaraa enää välttämättä mitenkään muuten, kuin hiekoitussoralla, vaikka miinuspuolena onkin pölyinen kitara ja jälkityönä toteutettava siivousoperaatio, mutta siitä huolimatta se ääni on mielestäni vain niin järjettömän kaunis, että se on tuollaisten pienten operaatioitten väärti. Viime aikoina sähkökitaran soittaminen on tosin muutenkin tuntunut paremmalta kuin pitkään aikaan sitä ennen, en toki mene sanomaan miten pitkä aika on pitkä aika, koska ajantajuni on kuitenkin riekaleina ja toimii omalla epämääräisellä nopeudellaan, mutta se TUNTUU pitkältä ajalta. Onneksi näitä mahdollisuuksia toteuttaa itseään sen kanssa tulee olemaan jatkossakin. 12.4 järjestän Torvessa 30-vuotisiltani, esiintymässä Electric Hobo, Cold Hell, Circling The Drain, Cut To Fit, Käki, YANA ja Spear Flowers. Sanoisin, että melko tiukka ilta siinä, vaikka ottaisi omat bändit pois. Tarkoitus oli raahata kaikkea sellaista mistä pidän ja mitä olen tykännyt katsella livenä itse, ainut harmitus on se etten saanut Fuck-Ushimaa tuolle illalle, mutta hyvä tämä on näinkin. Liput 6 euroa ja aloitan Electric Hoboilun heti kun ovet aukeavat.

Sauna teki hyvää ja vapautti kehoni monesta ylimääräisestä paineesta ja rasituksesta, mutta kyllä tässä silti on vähän sellainen olo, että pitäisi päästä juoksemaan tai soittamaan rumpuja tai jotain muuta fyysistä. Tuo loskakeli ja sen liukkaus ja märkyys ei tosin houkuta juoksemaan oikeastaan yhtään, joten pitänee yhä odotella keväämpää ennen kuin voin mennä risoine kenkineni kaatuilemaan.  Leuanvetotangon metallijätteeseen heittäminen kaduttaa tässä vaiheessa vähän, roikkuminen teki selälle todella hyvää, mutta sekin on nyt myöhäistä itkeä, kun tanko meni muutossa roskiin puoli vuotta sitten. Tai lokakuussahan minä vasta lopulta taisin muuttaa. Se tuntuu jo puolelta vuodelta. Olen viimeaikoina myös haikaillut jostain syystä tuohon Sopenkorven yksiöön, se oli helvetin mukava kämppä ja heti ovesta ulos astuessa vastassa oli aina joko nistejä tai seikkailu. Ilma tuoksui ruosteelle ja junien tärinä ja ääni viilsi taivaan läpi. Kun koulut on käyty, hommaan jonkun päämajakämpän Sopesta, mahdollisimman halvan, sellaisen luukun jota voi vaan pitää romuvarastona ja majapaikkana silloin kun sattuu Lahdessa olemaan. Tuskinpa sellaiseen rahat riittäisikään, mutta valheita pitää olla, jotta jaksaa tähdätä kohti jotakin. Samoin kuin ajatus siitä, että voin ottaa opintolainaa vain sen verran, mitä kuvittelen saavani apurahoissa ja tienaavani taiteellani, jotta voin maksaa sen takaisin.

Luin Jorma Elovaaran kuolemasta, mikä oli lievä harmitus, vaikka tuntuikin jotenkin hienolta "vedolta" lähteä omana syntymäpäivänään, vaikkakaan se tuskin oli kovin suunniteltua kun kyseessä oli sairaskohtaus. Se on kuitenkin omiaan kasvattamaan tuon tekijän myyttiä vielä elämää suuremmaksi. Hieno ihmisolento ja edelläkävijä monissa asioissa tässä piskuisessa maassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti