tiistai 19. maaliskuuta 2019

Elämä lähtee taas lapasesta

Päivitin tuossa keikkapalkin itselleni helpommaksi seurata, koska tässä alkaa olla kronologisesti jo sellaista haipakkaa, että ennen juhannusta ei tarvitse paljoakaan vapaita viikonloppuja viettää. Pikkuhiljaa voi sanoa ehkä ei ainakin muiden juttuihin, ihan vain jo sillä varjolla ettei enää kerkeä mihinkään. Tajusin, että näitä keikkoja taitaa olla nyt sovittuna enemmän kuin ikinä. Enkä todellakaan valita. Pikkuhiljaa alan olla tilanteessa, jossa olen aina halunnut olla, saan soittaa ja vaikka tässä syrjemmällä asuessa saa sen vastapainoksi nyt vähän istua autoissakin, niin sekin on oikeastaan vaan plussaa. Kai sitä voi alkaa sen verran vaatia, että jos vahvistimia ei tarvitse roudata aivan joka paikkaan, niin matkakulut kevenevät huomattavasti. Mutta näitäpä kerkeää ihmetellä lähempänä. Totesin tuossa kun en enää meinannut pysyä kärryillä, että eipä tässä tähänkään mennessä ole saatana jäänyt yhtään keikkaa soittamatta siksi etten olisi ollut paikalla, että kaipa ne menevät aina omalla painollaan.

On ollut todella vetämätön olo, lähinnä siksi että tekisi mieli lähteä juoksemaan, mutta tiedän miten perseestä se sairaana on ja siitä ei seuraa mitään hyvää lopulta kuitenkaan. Eli odotan ainakin päivän tai kaksi. Yritän nyt uskotella itselleni, ettei ole mitään järkeä lähteä rempomaan, kun ei meinaa henki kulkea istuessakaan. Sanokaa nyt joku tälle perkeleen mielelle, ennen kuin se repii taas liharuumiin tuonne sohjon sekaan kaatuilemaan. Minulla on niin vähän kontrollia näihin kumpaankaan, etten oikein tiedä mitä edes teen täällä. Päästäkää ulos!

Mietin tässä jo sellaista ratkaisua, että jättäisin ensi jaksolta kurssit ottamatta ja keskittyisin tekemään omia taidehommia päivät, kun ei tässä kerkeä maalaamaankaan tai mitään muutakaan. Sitäkin olisi nyt kuitenkin ihan mielekästä tehdä. Samoin kuin levyjä. Tänään oli sellainen olo, että tekee mieli nauhoittaa jotakin, mutta se tuntui niin isolta operaatiolta, etten malttanut. On tuossa vielä julkaisemattomiakin juttuja, joille mietin oikeaa muotoa. Ikäväkseni huomasin, etten voi enää dubbailla meluisampaa kampetta himassa, kun mankan äänipää alkaa särkeä ja mennä vituiksi. Otan siis vastaan jonkun kasettimankan, jossa on aux in ja rec, mieluiten myös CD-soitin kun tuo kannettava on alkanut vanhuuttaan syömään pattereita turhan innokkaasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti