maanantai 11. maaliskuuta 2019

Avoin kirje miehille.

Nämä päivät ovat olleet rankkoja, mutta puhdistavia. Tuntuu todella paljon raskaammalta katsoa, miten lähimmäinen ryömii pikkuhiljaa läpi samojen rämeiden, joissa on itse ryöminyt vuosikaudet korviaan myöten. Tekisi mieli sanoa, että kyllä se siitä, mutta tietää niiden pahimpien paskojen olevan kuitenkin oikeastaan edessä, eikä voi oikein muuta kuin koittaa olla tukena ja koittaa salakavalasti työntää kaikkia niitä levyjä lautaselle, jotka ovat itse auttaneet täsmälleen samojen ajatusten yli.  Ei tämä touhu ole helppoa kenellekään. Siksi olenkin miettinyt sitä, että tämän kovistelevan, itseään vihaavan ja naisia halveksivan miesten sukupolven tulee kuolla tähän. Vaikka kaikki isät, isoveljet, serkut ja muut kaverit ja kylänmiehet on olleet täysiä perseenreikiä ihmisinä, se ei tarkoita että meidän täytyy olla. Ei kenenkään. Jos olet mies, etenkin nuori ja kaikelle vihainen mies, tämä seuraava pätkä on äärettömän olennainen ja tärkeä ja koskee juuri sinua.

Lopeta juokseminen. Jos kaikki on paskaa, jos maailma on paska, yhteiskunta on paska ja naiset huoria, syy on kaikkein todennäköisimmin siinä, että "sinä" olet "paska", etkä kestä katsoa sitä totuutta silmiin. Jos et tunnista sitä, että pidät itseäsi paskana, vihaat itseäsi tai et ole sujut niiden valintojen kanssa joita olet elämässäsi tehnyt, alat väistämättä heijastella sitä kaikkiin niihin ihmisiin, joiden siitä ei pitäisi joutua kärsimään. Samoin se alkaa myrkyttää aivan kaikkea mitä teet ja valua sellaisena vittupäisenä passiivis-aggressiivisuutena jota kukaan ei oikeasti jaksa. Kaikkein vähiten sinä itse.  Ymmärrä, että sinun vihasi on sinun asiasi. Ei kenenkään muun. Sinun vastuullasi on, että muut ihmiset eivät kärsi sinun vihastasi, sille on olemassa kanavia joita kautta sen voi purkaa ulos kunhan ymmärtää sen olevan olemassa. Ymmärrä mistä se on tullut, mutta opi silti jättämään syyttely pois. Sitä voi syytellä vanhempia, jotka ovat voineet oikeastikin olla aivan täysin perseestä, voi syytellä ketä tahansa, mutta mikään siitä ei muuta sitä, miten asiat on nyt. Voit muuttaa sitä vain itse sillä, että lopetat osoittelun ja syyllisten etsimisen ja katsot, mitä kaikkea sieltä sisältä löytyy. Se ei parane huumeilla. Se kaikki kasvaa vaan aivan saatanan paljon isommaksi ja vaikeammaksi asiaksi kohdata sitten joskus myöhemmin. Uskalla olla paska. Uskalla olla rikki. Sinulla on siihen täysi oikeus. Sinun mielenterveytesi ei ole kenenkään paranemispornoa, vaan sinun  elämäsi. Ymmärrä, ettet ole paska, vaan paskana. Ymmärrä kaikki ne tekijät ja seikat, jotka ovat rakentaneet sen tilan jossa olet nyt. Sekään ei ole mikään helppo homma, mutta siihen voi saada apua. Psykiatrinen apu ei ole mikään häpeän aihe, vaan henkisen vahvuuden osoitus, sen ymmärrys, että ei itse vaan jaksa enää on aika helvetin tärkeää. Jos duunipaikalla tai koulussa joku keski-ikäinen pallomaha siitä sössöttää, voin tulla matkakuluja vastaan huutamaan sille puolestasi. Sinulla on oikeus yrittää olla ehjempi ihminen, kuin kaikilla niillä jotka katkeroituivat tämän passiivis-aggressiivisuuden luvatun maan takia. Siitä ei tule parempi paikka olla, jos kaikki ihmiset siinä ovat täysiä paskoja. Yritetään olla parempia ja avoimempia, jotta tämä täällä oleminen ei olisi pelkkää vitun myrkyn nielemistä. Ja ennen kaikkea yksi tärkeimpiä asioita; lopeta naisten syyttäminen omista vioistasi, virheistäsi ja epävarmuuksistasi. Minusta on jotenkin saatanan outoa, etten ole koskaan ollut yhdenkään "tyhmän huoran" kanssa, vaikka monien miesten puheista voisi päätellä niitä olevan paljonkin. Käsittele omat tunteesi ja lopeta sen vastuun vierittäminen muille ihmisille. Kukaan ei ole vastuussa sinun pelastamisestasi tai kasvattamisestasi. Kasvata selkärankasi aivan itse. Siihen tietysti saa ja pitääkin pyytää apua, mutta mitään ei tapahdu, ellet anna tunteittesi tulla ja pyyhkäistä kaikkea paskaa pois. Monesti sitä on kasattu vuosikausia, jopa vuosikymmeniä suojaksi tunteita vastaan. Sen vuoren tuhoaminen on puhdistava tuli. Me olemme kaikki vain lihatietoisuuksia, kukaan meistä ei ole päättänyt mitään tästä. Me emme ole valinneet sitä nahkaa jossa olemme, oli sen sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, väri tai muoto mikä tahansa. Koska tämä koko maailma koittaa keskittyä repimään ihmisiä rikki, ainut suoja mikä meillä voi olla sitä vastaan on kieltäytyä vihaamasta toisiamme ja kohdella toisiamme ihmisinä. Jos se ei ole jollekin ok, niin voi pitää päänsä kiinni ja antaa kaikkien muiden olla ihmisiä rauhassa. Nämäkin yksilöt ovat silti koska tahansa tervetulleita mukaan, kun muuttavat mieltään. Ja ne ketkä tuntevat olevansa yksin tunteittensa kanssa; ette ole. Minulle saa kuka tahansa tuntematonkin laittaa viestiä oikeastaan ihan mistä tahansa, koska koen sen olevan tärkeää. Täällä on monia muitakin, jotka tuntevat ahdistusta, vihaa, raivoa, kaikkia niitä tunteita jotka yhteiskunta tahtoo vähätellä ja puristaa passiivis-aggressiiviseksi polttoaineeksi tai lakaista maton alle kokonaan. Ne tunteet pitää saada ilmaista jotenkin. Minulle musiikki on ollut aina kanava siihen. Kun huutaa kehonsa tyhjäksi kaikesta energiasta ja voimasta ja raivosta 19 iltaa putkeen, alkaa pikkuhiljaa olla edes hetkellisesti hyvä olo. Monesti ikävä tuollaisen rupeaman jälkeen tosin on se, että kahdeksan tuntia Ruotsin lautalla humalaisten suomalaisten kanssa monesti riittää lataamaan akut taas täyteen sitä samaa vitutusta, ja kaikki pitää aloittaa alusta. Mutta joka tapauksessa. Meidän täytyy ottaa vastuu itsestämme, ja jos olemme siihen liian heikkoja, tunnustaa se heikkous ja pyytää apua. Huumeiden tai viinan työntäminen siihen mustaan aukkoon ei lopultakaan ratkaise yhtään mitään. Sen aika on ohi.

Lyhyesti: SKARPPAA SAATANA!

Minä rakastan kaikkia lähimmäisiäni. Minä pelkään kuolemaa subjektiivisen kokemuksellisen todellisuuteni loppuna. Ahdistun olemassaolosta ja siitä, ettei tälle ole mitään vaihtoehtoakaan. Minä liikutun, kun katson RuPaul's Drag Racea ja drag queenit auttavat toisiaan tai jakavat jotakin henkilökohtaista. Liikutun, kun katson dokumentteja, joissa ihmiset auttavat huumeriippuvaisia. Liikutun, kun kävelen kylmässä ulkoilmassa tähtitaivaan alla ja musiikki sopii tilanteeseen täydellisesti. Liikutun helvetin helposti ja minusta se on järjettömän kaunis asia. Itkeminen on puhdistavinta ja katarttisinta mitä voi tehdä. Musiikki ja taide ja runous ovat järjettömän hienoja tapoja ylittää oma ajallinen ja rajallinen ihmisyytensä ja saavuttaa jotain kuolematonta. Rakasta kaikkea mitä teet, tai keksi parempaa tekemistä. Maailma voisi olla järjettömän hieno paikka, jos me emme sössöttäisi kaikenlaista turhaa paskaa jostain vitun pärjäämisestä ja kyttäisi toistemme heikkouksia yötä päivää, toki samaan aikaan naapurille kateellisena. Meillä ei ole täällä, koko tyhjässä maailmankaikkeudessa mitään muuta kuin toisemme. Yritetään olla ihmisiksi.

1 kommentti: