sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Viikonloppu on takana taas.

Taashan sitä karkasi pari päivää huomaamatta suhinalla ohitse. Torstaina kävin soittamassa Majavassa soolomölykeikan, mutta olihan siinä välillä vähän hankala päästä fiilikseen, kun jossain nurkassa mölysivät jokin vähemmistö omiaan, mutta soitin silti sellaisen puolituntisen suurin piirtein. Siitä jäi kuitenkin ennemmin sellainen olo, että nyt on enemmän fiilistä laittaa launtain keikkaan kaikki patoutumat, ja se osoittautuikin sitten lunastukseksi juuri sillä tavalla kuin piti. Kuten alla olevasta kuvasta voi ehkä todeta, en sillä tavalla pidä lavan ajatuksesta tai hirveistä valovirityksistä sikäli, ettei tuossa touhussa oikeastaan ole mitään nähtävää. Kun näköaistimukset otetaan ihmisiltä pois (siniset valot ovat tässä mielessä paras) he alkavat katsella sisäavaruuksiinsa ja silloin se todellinen magia tapahtuu. Siksi, jos minä saan päättää, vähemmän valoja, vähemmän visuaalisuutta, enemmän ääntä ja mielikuvia. Videoloopit ovat toisinaan tosin ihan mukava osa, mutta eivät nekään välttämättömiä ole. Pari sinistä spottilamppua riittää.

Soittaminen oli kuitenkin lunastustusta alusta loppuun, puolitoista tuntia ilman ajatuksia, ilman mitään ylimääräistä. Tätä minä tarvitsen. Se on äärimmäisen voimakas ja puhdistava kokemus. Ja myös huumaava siinä määrin, ettei sitä oikein voi kuvatakaan täysin kenellekään. Mutta tässä touhussa jää kyllä kaikki huumeet tarpeettomiksi. Ja oikeastaan aivan kaikki muukin. Käki on ainakin soittaessa ehdottomasti vahvin kokemuksellinen todellisuuden ja tietoisuuden tila jonka olen koskaan saavuttanut, on ollut sitä oikeastaan alusta asti, Cédrikin kanssa kahdestaan soitetuista jutuista lähtien. Tässä kaikki on vaan täydellistä. Koko keikan aikana ei tarvitse vilkaistakaan kenenkään suuntaan, kaikki ovat omissa tajunnoissaan, ja tavallisimmin kaikki myös ymmärtävät koska käsillä on "SE" viimeinen osio. Kaikki Käessä tähtää aina loppuun. Se on pelkkiä "viimeisiä biisejä" ja vain sillä on väliä. Loppumusiikkia.

Olen myös helvetin kiitollinen ja onnellinen siitä, miten hyvin tämä "ei bändi" viritys toimii. Ei väliä ketkä näistä hienoista ihmisistä joutavat paikalle, kaikki toimii aina helvetin hyvin. Eri ihmisten kanssa soittaminen on erilaista ja jokainen tuo siihen jotain omaansa. Tämä on jotain sellaista jota en koskaan olisi osannut odottaa. Lisäksi ei sikäli ole väliä, vaikka kukaan ei pääsisi, voin aina soittaa yksinkin ja luottaa siihen, että ei se siitä kauheasti parane tai huonone. Kaikki käy. Ja niin on hyvä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti