keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Maalausasioita.

Luin yhdeltä istumalta 300 viimeistä sivua Haruki Murakamin Komtuurin surmaa, ja vaikka esimerkiksi Kafka rannalla tärähti kovaa, tuntui tämä ehkä hieman vaisummalta ja ehkä liiankin paljon tulevia leffamahiksia petaavalta kirjalta, mutta mikäpä siinä, kai sellaisiakin pitää kirjoittaa. Kuten myös arvelin, jokin aika sitten jossain julkaistu Wind Cave oli lukuna tässä kirjassa. Ihan luettava kirja, mutta ehkä pienoinen pettymys, toisaalta ehkä myös siksi että pää on taas niin täynnä kaikkea omaa, että keskittyminen toisten kummallisuuksiin tuntuu lähinnä jonkinlaiselta dissonanssilta. Pidin silti maalauksen kuvauksista ja joistain taiteen tekemiseen liittyvistä pohdinnoista. Pidän tuosta tunteesta, kun kirja alkaa lähentyä loppuaan ja päätän määrätietoisesti työntää tietoisuuteni sen läpi, siinä on paljon samaa kuin maalaamisen kokemuksessa, tietoisuudessa katsellaan kaksia kuvia samanaikaisesti eikä fyysinen todellisuus taas tunnu merkitykselliseltä.

Keväälle on nyt myös kaksi näyttelyä, vaikkakin toki minun tapauksessani sikäli mutkikkaita, että Tampereen Romu & Randomin tila on niin pieni, etten välttämättä voi viedä sinne asioita kovinkaan monipuolisesti, ja toisaalta loppukevääksi saamani näyttely koulun galleriassa sallii levitellä enemmän asioita, mutta sitä tuskin näkee kukaan muu kuin Kankaanpään taidekoululaiset. Mutta saapa CV:n täytettä. Tämä on siitä raadollista ja naurettavaa touhua, että jos musiikkihommissa luulee, että kiinnostus on superfisiaalia, niin kuvallisella puolella se vasta sellaista onkin. Ja kirjahommissa nyt ei ole puhettakaan kustannussopimuksesta ellei vähän hengaile oikeiden ihmisten parru huulessa baarissa. Aivan sama sikäli, että hyvin minä saan asiani menemään ihmisille perille myös ilman ulkoista validaatiota, mutta samalla myös huomaan ja laitan johonkin pään sisäiseen pieneen mustaan kirjaan merkille kaikki ne kerrat, kun joku muuttaa käsitystään tekemisistäni siksi, että jonkinlainen ulkoinen auktoriteetti on vakuuttanut heidät tekemisteni laadusta, vaikka ne olisivat olleet siinä pällisteltävänä vuosi tolkulla muutenkin. Mielestäni sellainen on oikeastaan kuvottavaa, koska se on vahvin osoitus laumasieluisesta joukkomentaliteetista. Ja se on läpi historian koitunut ihmisten kohtaloksi melkein missä tahansa kontekstissa. Mutta näin tämä maailma myös makaa. Se etten huomauta joka asiasta, ei tarkoita etten huomaa niitä.

Päivät ovat kuluneet taas elävää mallia tehdessä, mikä on aivan yhtä kuluttavaa ja itselle vierasta kuin tähänkin asti. Mutta myös helvetin opettavaista ja sikäli tärkeää. Siinä sivussa voi tehdä kaikenlaisia omiaan myös, koska välillä minun on pakko pitää taukoja siitä touhusta. Purkaa joitain asioita, jotka on pakko tehdä, etten tunge niitä kaikkia asioita siihen työhön, joka pitäisi arvioida anatomian oikeellisuuden perusteella. Kohta pitäisi alkaa päättää mitä tahtoo valaa.  Mallitekeminen ei kyllä ole minua varten. Olen taas viimeaikoina miettinyt sitä mitä joku joskus tokaisi, että olen muotokuvamaalari helvetistä, kai se on niinkin mutta ennemmin kuin helvetistä kohteet löytyvät omasta tietoisuudesta, niitä olentoja, jotka asuvat minun tietoisuudessani itsenäisinä, minusta riippumattomina. Huomasin sen taas eilen, kun olin menossa nukkumaan. Hahmo, jonka näin unihalvauksessa asuessani Kauppakadulla Lahdessa, muovimatoilla peitettyjen huoneiden keskellä juokseva vihamielinen olento, jonka koko fyysisen painon kuulin, kun se juoksi käytävää pitkin lautalattialla (muistan sen äänen ikuisesti) ja taklasi minut kun olin ottamassa paitaani pois. Eilen säpsähdin siihen taas.  Aistin sen totaalisen, minua kohtaan suunnatun vihamielisyyden joka pakottaa suojautumaan, säpsäyttää. Se on mielenkiintoisen fyysinen tunne ennen kuin napsahdus palauttaa taas takaisin todellisuuteen. Ja tuollaisia olentoja, ennen kaikkea unihalvauksista ja unista tulleita, on paljon. Siksi niitä on mielenkiintoista tutkia eri tavoin. Ne kertovat minulle aina jotain olennaista itsestäni, ja se on välttämätöntä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti