keskiviikko 6. helmikuuta 2019

fsjaioökldfshåDPO

Nyt lienee jo virallista informaatiota, että soitan ensi kesänä Uleåborg Festival of Psychedeliassa molempina iltoina keikat. Toiselle illalle on kaavailtu kantelevetoisempaa keikkaa vähän Nevan hengessä, toisella illalla ns. "vapaapudotus", eli ominta kampetta ehkä parin lisähenkilön kanssa, koska uskon, että Terhi ja Cédrik voisivat tehdä siitä sen sortin pärähdyskokemuksen, että menee kaikille kaaliin mikä on homman nimi jos ei meikän omista kolinoista muka välity. Tämä on itselle sikäli mieluinen homma, että olen tahtonut soittaa tuollakin alusta asti, kuten nyt tahdon aina Ouluun soittamaan ylipäätään muutenkin, mutta tässä yhteydessä kuvittelisin että on set and setting niin sanotusti kohdallaan, ellei auringonpaiste sitten pilaa fiilistä.

Katselin tuossa Cave dokkarin Once More With Feeling. Siitä jäi vähän ristiriitaiset fiilikset sikäli, että koko dokkarista olisi saanut siivottua ainakin vartin pois jos olisi ottanut pois kaikki pätkät, joissa kuvaajat kuvaavat käytännössä sitä miten eivät osaa käyttää kalustoaan, mikä on paitsi raivostuttavaa katsoa, myös varmasti äärimmäisen turhauttavaa kuvattavasta. Etenkin jos pitäisi koittaa käsitellä jotain noinkin isoa ja traumaattista kokemusta tuollaisessa mittakaavassa. Lisäksi pari biisiä olisi voinut pudottaa. Jokaisen dokumentin ei tarvitse kestää lähemmäs kahta tuntia. Mutta aivan hyvä dokumentti kai jo sikäli, ihan Warren Ellisin takia. Warren Ellis on hienoimpia ihmisiä tällä pallolla ja sympaattisimpia muusikoita, joita on tullut vastaan dokumenttien muodossa. Lisäksi Caven ja Ellisin ymmärrys ja ystävyys on jo itsessään niin vahva voima, että se kantaa minkä tahansa dokumentin tai elokuvan maaliin asti, oli se sitten musiikillisessa tai kuvallisessa muodossa.

Meinaa taas olla aivo sen verran jäässä, että turha kai yrittää pohtia mitään sen hankalampaa tai syvempää. Kyllä tämä elämä tästä taas omalla painollaan vyöryy ylitse, vääjäämättömänä, raskaana, lopullisena. Katsokaa Areenasta Price of Everything, se tiivistää aika hyvin sen mistä kirjoitin eilen taidemaailmaa ajatellessani. Kuvottavaa paskaa kaikki tyynni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti