lauantai 9. helmikuuta 2019

Flesh Hole



Kun pyörittelin noita parempia FAWM-hommia, huomasin siinä olevan ainekset siihen avantgardekolistelulevyyn jota aloin jahdata jo Sopenkorvessa asuessani viime kesänä. Tein niitä vielä muutaman lisää, nauhoittelin tekstejä ja huomasin, että tässähän on aivan hyvä suhde kolistelulle, melulle, teksteille ja kaikenlaiselle taiteellisemmalle ilmaisulle. Latauksen mukana tulee vielä kuvitettu PDF, jossa nuo tekstit ovat. Ne syntyivät nopeasti ja luonnostaan, jonkinlaisena post-industriaalisena pre-apokalyptisenä ahdistuspurkauksina, oikeastaan aika pitkälti niistä olotiloista, joissa olen viime aikoina ollut ylipäätään. Lihallisista todellisuusahdistuksista ja omasta heikkoudestani. Tämä ei olisi voinut tulla valmiiksi koskaan muulloin kuin nyt. Toivoisin, että löydän sille jonkinlaisen julkaisijan fyysistä formaattia varten, mutta samalla kiinnostus etsiä sellaista on aivan vitun nollassa. Sähköpostit ovat kaikilla luultavasti niin tukossa, ettei kukaan vastaa mitään, ja jos ne tuon näkevätkin, luultavasti ne eivät näe sillä minkäänlaista markkinarakoa eikä sitä kannata tehdäkään. Toisaalta nyt on niin iloisesti, että pystyn tekemään digipackia pieniäkin määriä suht halvalla, mutta ongelmana on se, että ei se kuitenkaan ilmaista ole.   Pitää siis jostakin koittaa kerätä rahat siihenkin touhuun. Seuraava prioriteetti on kuitenkin Käki-levy, koska tuo .amlurkojeramkoras on niin  hieno levy, että se ansaitsee tulla julkaistuksi.

Noin muuten tässä mennään samalla tavalla hissuksiin ja matalalla kuin tähänkin asti. Koitan hillitä turhautumiani nyt hetkellisesti ja ohjata tätä energiaani johonkin tekemiseen sen sijaan, että se räjähtelisi taas sisälläni vääriin suuntiin. Se on toisinaan kyllä helvetin vaikeaa. Tuntuu että kaipaisin pitkästä aikaa bändiä, jossa voisin vain huutaa. Lueskelin Beckettin Millaista on pitkästä aikaa, ja se on niin hieno kirja käännöksenäkin, että oli välillä mutistava pätkiä ääneen itsekseen, koska rytmi on vain niin järjettömän hieno asia siinä tekstissä. Enkä edes yritä väittää, etteikö se olisi vaikuttanut itseeni yhtä paljon, kuin mitä Joyce vaikutti Beckettiin. Itse en välitä Joycesta oikeastaan yhtään, koska se on nähdäkseni Beckettistä aivan toisessa ääripäässä, ja minulle tämä pääty on vain paljon luontaisempi.

Nyt aloin lueskella futuristien manifesteja melusta ja musiikista, ja vaikka se onkin melkoista julistuksellista paatosta, niin samastumisprosentti itse asiaan on vahva.

4 kommenttia:

  1. Oletko jo nähnyt tämän: https://www.youtube.com/watch?v=DEVSPWOnyeQ

    Mastodon ja Scott Kelly pienellä lontoolaisklubilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En! Katselin jonkin matkaa, mutta Mastodonin ärsyttävyys meinasi olla vähän liikaa, vaikka Scott Kellyn huuto tuottaakin jotain primitiivistä mielihyvää!

      Poista
  2. Tuollaisen Neurosis liven kun joku kuvaisi, tai olisi kuvannut jostain vuosituhannen vaihteelta, kun raivo oli kovinta. Mutta kyllä perkele toimii Kellyn huuto edelleen. Vitutus on usein niin kova, että en tiedä mitä kuuntelisi jos ei Scott Kellyn huutoa. Täytyisi löytää kai muitakin lääkkeitä. Onneksi on alkoholi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on kyllä jotain käsittämätöntä! Hienosti toimi Neurosis toissavuonnakin tosin, helvetin hyvin itseasiassa, mutta sitä vähän varjosti se, että pari kuukautta aikaisemmin oli käynyt kattomassa Swansia eikä mikään tuntunut vieläkään oikein miltään. Mutta sen jälkeen taas kyllä tuntui, ja olin aika onnellinen siitä että näin kaksi itelle tärkeintä bändiä tolleen.

      Poista