torstai 10. tammikuuta 2019

Pitkä päivä.

Olen tänään miettinyt taas paljon kaikenlaista, mutta ajatukset suhisevat vilinällä ohitse kun nyt kerkiän taas kirjoittamaan. Ensinnäkin tuli kuunneltua tänään Areenasta kaikki Kauhee akka-podcastin ohjelmat mielenkiinnolla, vahva suositus, hyvä ohjelma ja mielenkiintoisiakin juttuja. Toisekseen tuli mietittyä jotenkin oudostikin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni sitä, mikä on Beckettin ja Monty Pythonin yhteys siinä suhteessa, että olen niin kovin, kovin rakastanut molempien absurdiin maailmankuvaan niin perustavanlaatuisella tavalla, ja eräs Terry Jonesin haastattelu melkein kymmenen vuoden takaa selvittikin, että nimenomaan hän oli yliopistossa osallistunut absurdin teatterin näytelmiin ja se luultavasti myös ohjasi Monty Pythonia raiteeltaan, vaikkei se suorin vaikutin ollutkaan. Siitä huolimatta tuo yhteys on ainakin minun mielessäni selvä. Tai ainakin ne molemmat ovat polttaneet itsensä pysyvästi omaan sieluuni kiinni.

Kohta pääsee taas saunaan. Siivoiltiin tuossa peuran selkärankoja ja koipia. Vaikka se voi jostakusta olla ällöä tai kamalaa, on se mielestäni parempi ottaa luut talteen, kuin heitellä vaan jonnekin monttuun. Itseä noiden siivoaminen ei sen kummemmin kuvota, mutta autonominen hermosto on väkisinkin eri mieltä jonkun selkäytimen keskushermon rapsahtaessa, liian paljon analogiaa omaan olemiseen, mutta sikälikin tuon koko toimintamekaniikan ja anatomian tutkiminen on mielestäni tärkeää ja mielenkiintoista oppimateriaalia ihan jo itsensä ymmärryksen kanssa. Ihminen kovin helposti jakaa itsensä henkeen ja ruumiiseen, ehkä vielä sieluunkin erikseen, mutta kun ruumiskin koostuu vielä ainakin neljästä, oikeastaan varmasti useammastakin erillisestä kerrastosta, niin on siinä jotenkin helppo ymmärtää miten tietoisuus syntyy kaikkien eri osien synteesistä, kehotietoisuudesta ja sen toiminnasta. On myös helppo ymmärtää, miten se sitten lopulta kuollessa sammuu sen mukana, ja sen jälkeen kaikki on pelkkää riepoteltavissa olevaa objektia, jätettä. Mutta on tuo sen verran raskasta hommaa pakkasessa kyykkiessä, että on tässä ihan saunan tarpeessakin jo.

Huomenna soitan keikan Romu & Randomissa Tampereella. Siitä tulee mielenkiintoista, koska en vieläkään ole päättänyt mitä kaikkea otan mukaan, mutta eiköhän tuo huomisen aikana selvinne. Saksofonin tai kanteleen ainakin, saa nähdä kumman. Perusromppeet. Kitaran. Otan myös kirjoja ja kasetteja sen verta, mitä minulla nyt on muutenkaan tässä valmiina. Tulkaahan tuijottelemaan seiniä. Odotan sitä jo innolla. Vaikka Tampereella ajaminen on tietysti nyt taas täysin oma lukunsa, kun siellä on kadut ruvella ja varmaan nuo meikän renkaatkin luistelevat talvikelillä enemmän kuin riittävästi. Ainakin pääsee illasta ajoissa kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti