sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Purkutyötä.

Johan tässä taas ryöpsähti melkein viikon verran päiviä välissä. Itsenäisyyspäivänä kävimme maaseudulla juhlistamassa Kukoistus kollektiivin kulttuuripalkintoa, perjantaina sitten lähinnä purettiin betonilattiaa navetasta ja sain antaa lekan laulaa niin, että sormet eivät oikein vieläkään meinaa taipua tähän kirjoitusprosessin hankaluuteen, vaikka tajuntani olisikin siihen taipuvainen ja valmis. Siinä ympäriinsä räiskiessäni ja mätkytellessäni mietin sitä, miten voi olla niin, että purkaminen ja tuhoaminen on minulle niin luovaa toimintaa. Näen kaikenlaisen filosofisen reduktionismin ja asioiden tuhoamisen myös taiteellisen työni peruslähtökohtana ennemmin, kuin että olisin välttämättä aina luomassa mitään uutta. Ehkä se on jotain isältä jäänyttä, kun pentuna katseli miten autoja puretaan ja korjataan, purkaminen on jäänyt jotenkin analogiseski rakenteellisen vian selvittämisen prosessiksi. "Korjaaminen" on taas sanana mielenkiintoinen, koska lopultakin kyse on uudelleenrakentamisesta, rikkinäistä osaa ei laiteta takaisin vaan sama järjestelmä koitetaan saattaa samaan järjestyksen tilaan vaihtoehtoisella tavalla. Tästä on kyse myös monissa taiteellisissa prosesseissa. Olen jo naureskellut, että voisin yhteisötaideprojekteina toteuttaa vastaavanlaisia asioiden purkamisperformansseja, kuin mitä nyt suoritimme luokassakin. Siinä on jotakin hienoa, kun ihmiset yhdessä, mutta rauhakseltaan ja hillitysti hävittävät asioita. Kuin muurahaiset. Mutta samanlainen asennoituminen on osa myös muita taiteellisia prosesseja.Useimmiten ne kohdallani alkavat sillä, että leka heiluu ja rakenteet murtuu, jonka jälkeen palaset järjestetään uudestaan tai korvataan jollakin muulla. Monesti lopputulos on jonkinlainen kognitiivinen kollaasi.

Näin myös opinnäytetyöni kohdalla, jonka kirjallisen osion saatoin paria kuvaa vaille oletettavasti valmiiksi eilen. Lähetin sen ensimmäiseen läpilukuun opettajille, saatan tehdä siihen joitain muutoksia, mutta uskoisin sen olevan päällisin puolin melkolailla paketissa. Itse teoksen valmistumista on voinut seurata instagramista, vaikkei siitä välttämättä ole aina ollut tietoinenkaan. En välttämättä ollut itsekään, mutta nyt työ on valmis, painossa ja saatan ehkä päivitellä siitä enemmän myöhemmin. Tämä on kuitenkin ennen kaikkea kokemuksellinen työ, josta en tahdo paljastaa liikaa. Se on subjektiivinen kokemus, ja sellaisena se täytyy myös käydä läpi. Niitä ei kuitenkaan tule enempää kuin 30 kappaletta, ja pyrkimyksenäni on levitellä niitä lähinnä Tukikohdan, Oranssin, Vastavirran ja muiden vastaavien paikkojen kaltaisiin kansankirjastoihin, joista ihmiset voivat niitä lueskella ja selata, jos löytävät. Toivomukseni on myös, ettei niitä pöllittäisi sieltä painoksen pienuuden vuoksi. Kai siitä pari kappaletta liikenee myytäväksikin, mutta katsotaan nyt. Olen aikalailla kyllästynyt myymään mitään, mutta kaiken painaminen on niin saatanan kallista, että pitäisi saada edes ne rahat pois aina. Metadata on nyt sentään maksettu, sitä voi ostella kun siltä tuntuu. Mikään pakko ei ole, kyllä ne joku joskus ostaa kuitenkin.

Nyt kun olen lukenut tuota eksistentiaalisemiotiikkaa ja tullut esteettisen kokemuksen äärelle sattumalta samaan aikaan, kun luin koulutehtävänä artikkelin 1990-luvun taiteen yhteisöllisistä ja käsitteellisistä ulottuvuuksista, tulin ajatelleeksi myös kaikkia näitä musiikillisia performanssitapahtumiani ennemmin siinä valossa. Isoilta osin tarkoitus on tuoda ihmiset ja esiintyjät samaan tilaan ja antaa jonkinlaisen yhteisen arkkityyppisen tai muuten kollektiivisen transsendenssin tehdä itsensä olevaksi kaikkien tilassa olevien välillä. Tätä vasten intouduin kirjoittamaan äsken tällaisen tekstin facebookin tapahtumakuvaukseen. Tämä on vuotemme viimeinen keikka ja samalla myös merkittävimpiä iltoja itselleni tänä vuonna, koska tämä on summaus siitä, mitä olemme tänä vuonna oppineet. Tajusin myös, että tämä on kolmas vuosi peräkkäin, kun minulla on näitä joulun ja uuden vuoden välisiä hukkapäiviä varattuna kaikenlaiselle psykedeeliselle kokeilulle. Tämä ilta järjestetään siis Lahden Torvessa 27.12. Ei maksa mitään, tulkaa ja olkaa.

Esteettinen kokemus ja paikka.

Jos ajatellaan esteettisen kokemuksen vaikuttavuutta keskimääräisessä, itse valitussa toimintaympäristössä, kuten esimerkiksi kotona, voidaan helposti nähdä miten paljon arkiset häiriötekijät vaikuttavat tuon kokemuksen muodostumiseen. On helppo painaa pausea, lopettaa lukeminen viestiäänen pärähtäessä tai painaa taiteilijan sydänverellä kartonkiin raapusteltu vaginaalinen presentaatio ruksista pois, mikäli jokin näennäisesti ja hetkellisesti akuutimpi ja tärkeämpi asia vie huomion pois itse kokemuksesta.

Tästä syystä paikan valinnalla ja tilan rajauksella on äärettömän suuri vaikutus esteettisen kokemuksen muodostumiselle. Kun ihminen on ajautunut fyysisesti toiseen tilaan, on hänen helpompi laskeutua jonkinlaiseen transsendenttiin toiseuteen myös henkisesti. Tässä voivat toimia apuna esimerkiksi pimennetty huone, jonkinlainen päihdyttävä virvoke, kokonaistunnelmaa tukeva videomateriaali ja pitkään jatkuva, toistolle perustuva musiikki, joka vähän kerrallaan auttaa ihmistä laskemaan irti, vaipumaan toisenlaiseen tajunnantilaan. Kun nämä kaikki yhdistyvät, voi kokonaisvaikutelma olla tajuntaa laajentava, kansankielisesti ilmaistuna "päräyttävä".

Voin luvata, että vuosien aikana olen tarkasti kultivoinut näiden torstain ilmaisten keikkojen ilmapiiriä juuri tähän tarkoitukseen sopivaksi. Örveltäjät loistavat poissaolollaan ja paikalla ovat vain ne, jotka tulevat paikalle musiikin itsensä takia, avoimina kaikenlaisille uusille ja oudoillekin kokemuksille, avoimina omille tunteilleen ja ajatuksilleen. Jos et normaalisti käy baarissa viikolla humalaisten vuoksi, nämä ovat niitä iltoja, jolloin sinne kannattaa tulla. Torvi on ympäristönä täydellinen, koska se tarjoaa meille kerta toisensa jälkeen tilan jossa kokeilla kaikenlaista uutta ja meillekin outoa, torstai on päivänä täydellinen, koska se pitää vielä kaikki viikonloppuisin väkisin juhlimaan lähtevät poissa. Tule ja antaudu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti