lauantai 1. joulukuuta 2018

Lahti soitettu, tänään Oulu!

Eilinen Taserin keikka oli helvetin mukava. Alkoi vihdoin ja viimein päästä sellaiseen soittofiilikseen, ettei tarvitse miettiä mitään ja voi vain elää musiikin mukana. Ainut vaiva oli se, että kun oli kantanut kitarakamojaan ympäri Suomea koko päivän, meinasi oikea käsi olla helvetin väsyksissä jo aikaisessa vaiheessa, eikä plektra pysynyt kädessä. Onneksi niitä on molemmissa käsissä viisi, ei se ole koskaan ollut niin justiinsa kitarankaan kanssa. Viritim basson aluksi myös ihan päin helvettiä virittimen kanssa, kun muistin eri vireet vähän ristiin, mutta pudottelin sitten sen suunnilleen kohdilleen kun tuli sopiva väli. Olen myös vähän sitä mieltä, että ei vittumaista musiikkia aivan täydellisessä vireessä kyllä voi soittaakaan. Itselle bassossa on olennaisempaa se, että se yleinen drone sen soittimen kanssa on oikeassa pohjaäänessä. Viritän sen vähän matalammalle, koska kun lyön äänen, se käy kuitenkin aina ylempänä, ja kun saa viritettyä soittimen matalimman kielen niin että se "hakkaustaajuus" on vireessä, homma futa aika hyvin. Muut kielet voi aina bendata korvan mukaan kohdilleen, oppiipahan soittamaan korvien eikä silmien mukaan. Kitaralla olen kaikki parhaat mölykeikat soittanut joissain kokeiluvireissä, viimeksi en tosin muistanut miettiä virettä kertaakaan ja aivan hyvä se oli siihen hommaan. Tänään voisi kokeilla jotain ihan ajatuksen kanssa. Sain myös uuden "länkkärifuzzin", jonka kokeilua odotan innolla.

Nyt istun Onnibussissa matkalla Ouluun, muutaman tunnin kerkesin nukkua veljeni sohvalla ja nytkin kai nukkuisin, ellei kuumottaisi että herään pää vieruskaverin olkapäällä ja naama kuolassa. Sperm on sopivan psykedeelistä musiikkia tähän mielentilaan. Nälkä meinaa vaivata, mutta onneksi olen ajoissa Oulussa ja kerkeän hyvin syödä jossain. Asiat on jopa niin hyvin, että minulla on autonkuljettaja, eikä tarvitse kantaa kaikkea käsissä koko aikaa. Luksusta.

Odottelen tätä itaa kyllä innolla. Noisekeikkojen soittaminen on kyllä helvetin mielekästä touhua, saa vaan dadailla menemään ja kokeilla juttuja, nauttia kitaran huudoista ja voimasta, kuten olen monesti sanonut, se tuntuu siltä kuin ratsastaisi atomipommien tsunamilla pikkukylään. Ja se on hieno tunne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti