maanantai 24. joulukuuta 2018

Joulua

On hämmentävää katsoa itseään kotivideolta. Sikäli olen onnellinen, että äidilläni tuollainen arkisto niitä on, koska ne maalaavat melko hyvää ajankuvaa 90-luvusta, hieman realistisempaa kuin Tuukka Temonen, minkä lisäksi siellä on joitain herkullisia sattuman mukaisia leikkauksia. Esimerkiksi suoraan ralliautosta märehtivään ja kameraan tuijottavaan lehmään. Lisäksi oli mielenkiintoista nähdä esimerkiksi joitain joululahjoja, joilla on ollut isompi vaikutus psyykeeseen. Yksi tussipaketti oli pitkään eräänlainen unityökalu, aina jos tahdoin vaihtaa näkemääni unta, vaihdoin tuosta paketista tilalle jonkun toisen tussin ja uni vaihtui samalla.

Ennen olen katsonut itseäni lähinnä sillä silmällä, että olenpa ärsyttävä ja kitisevä lapsi. Nyt tajuan, että iso osa asioista joita sanon, on lähinnä kieltämistä ja jonkinlaista itsetuntemuksen hahmotusta, en tahdo pelleillä kameran edessä aikuisille tai esittää temppuja pyydettäessä. Se on jatkunut aika pitkälti samana. Samoin kuin se, etten oikein lämpene esitystilanteille ylipäätään. Jos joku ihmettelee, miksi soitan lavan ulkopuolella aina kun se on mahdollista, niin melko pitkälti juuri siksi, että mielestäni rokkenroll ja kaikki siihen kuuluva pönöttäminen on vitun typerää touhua ja joutaisi kuolla pois kokonaan. Se ei ole mikään yritys "tehdä joku juttu" siitä että on yleisön seassa, vaan yritys tuhota about miljoona juttua ja ennakkoasennetta, joita muusikkouteen ja soittamiseen rakennetaan, kaikki se vitun turhamainen sössötys ja elvistely ja melko pitkälti ihan vaan miehinen uuvattius jossa ollaan siellä ihmisten katseltavana erinäisiä kliseitä läpijuoksemassa. Minä en ole esiintyjä. Minä olen kanavoija. Antenni. Ukkosenjohdatin.

Nojaa, olisikohan siinä taas manifestia joulupöytään ihan riittävästi. Opinnäytetyöno Suljettu Piiri on nyt myös olemassa. Niitä on vain 30 kappaletta, oikeastaan 29 koska kusin jo yhden tekijänkappaleeksi. Hinta 20 euroa, jos sellainen kiinnostaa, mutta minulla ei ole isompaa hinkua niitä myydäkään muuten kuin niille, jotka sen todella tahtovat. Olin aika otettu, kun yksi kanadalainen tahtoo ostaa kaikki suomenkieliset runokirjatkin vaikka tietää ettei luultavasti saa niitä koskaan luettua, mutta estetiikka kiehtoo ja kiinnostus on kuulema kova. Hattu päästä. Hyvää joulua teille noin niinkuin muutenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti