torstai 15. marraskuuta 2018

Printtejä ja juttuja





Muutama printti lisää. Huomaa, että innostuin tästä hommasta, kun en tiennyt koko touhun käytännöstä vielä maanantaina yhtään mitään, ja nyt on viisi laattaa ja printitkin otettu. Pitää käydä kyllä ostostelemassa omat paperit, että kehtaa painattaa enempiä määriäkin, kun koululla niiden pitäisi kuitenkin riittää kaikille. Mutta tuo on vaan niin saatanan hyvää hommaa. Sielu lepää ja ruumis saa näperreltävää ja olen tyhjä edes hetken. Nauroinkin luokkakavereille, että voisin kaikki päivät vaan nakerrella puuta ja kuunnella musiikkia. Voisin yhtä hyvin olla majava.

Noin muuten tämä olo nyt on tätä mitä on, kaikki vaan velloo ja lilluu ja olo on arvoton, turha ja merkityksetön, totaalisen hukkunut ja turhautunut. Tuntuu, että pitää saada laskea se olo ulos, mutten tahdo, että sen kohteena ovat muut ihmiset. Olo on koko ajan ristiriitainen, olen jumissa itsessäni enkä voi päästä ulos, koska itsen ulkopuolella ei ole mitään sellaista mitä en kuitenkin katsoisi tämän läpi. Se on koko ajan kommentoimassa kaikkea omilla epäluuloillaan, peloillaan ja ahdistuksellaan, enkä saa rauhaa ajatuksiltani missään tekemisteni ulkopuolella. Siksi koitan vain tehdä, sitä kautta saan olla puhtaasti olemasa, meditaatiossa ja jumituksesssa, jossa kykenen olemaan läsnä ilman ylimääräistä painolastia. Siinä tilassa olen jaksanut myös auttaa muita. Mutta heti kun tulen siitä pois ja ihmiset vaativat minulta asioita, tuntuu etten kykene suoriutumaan mistään ja joudun tuottamaan kaikille vain pettymyksen. Ja sitä myötä olen pettymys itselleni.

Opinnäytetyötä pitäisi myös jatkaa, jos ei muusta syystä niin siksi, että mikäli ei tule valmista, Kela vetää takaisin kaikki opintotuet ja muut mahdolliset tuet koko kouluajalta. Pakko se on siis leipoa kasaan jossain vaiheessa, eikä se nyt lopulta iso homma ole, kun saisi kaivettua nyt ylipäätään aikaa istua alas ja tehdä jotain. Illat tuntuvat menevät tässä sumussa, pää jumissa. Aamulla ajattelin meneväni myöhemmin kouluun, mutta heräsin yhdeksän nurkilla siihen, että näin unta puupiirrosten tekemisestä, niin sama se kai oli mennä kouluun kaivertamaankin niitä sitten.  Yöllä näin myös mielenkiintoisen unihalvauksen tapaisen pintaunen, vaikka se olikin selkeä uni. Piti mennä vessaan, ja menin muka Aunetan, maanpäällisen helvettini vessa. Valo ei mennyt katkaisijasta päälle, mutta istuessani pöntölle oveen ilmestyi valokuvioita. Kuulin metallijousien räminää joka puolella, yritin nipistellä itseäni hereille, mutta eihän se mitään auttanut, kun tiesin nipisteleväni väärää kehoa. Samalla mietin myös, että mielenkiintoista, että nämä unihalvaukset voivat olla myös tällaisia, ilman suoranaisia ahdistavia elementtejä, ihan vain outoja. Oli mukavaa vaihtelua, ettei kaikenmaailman varjoihmiset irvistelleen nurkissa. Mutta ääni-ilmiöt ovat noille yhteisiä silti. Jatkuvaa, kaoottista ääntä, periaatteessa tuttua, mutta silti lähteetöntä ääntä. Talletettakoon tämä tietoon myöhempiä polvia varten. Nyt lähden koiran kanssa kuselle, josko raitis ilma auttaisi edes...johonkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti