sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Oulusta kotiuduttu

Olihan saattana reissu! Torstain Porin keikka meni kaikinpuolin aikalailla odotusten mukaisesti, ei ollut tarjolla sen suurempia yllätyksiä, alkuillasta yksi porilainen jutteli pöydässä yksinään, mutta hänetkin siirrettiin sitten alempaan kerrokseen tai ulos jatkamaan juttelua. Leciel oli mielenkiintoisen hypnoottista kampetta, sitä katsellessa mietti, että suotta myö viimeisenä oltiin yhden kitarakaappimme kanssa. Mutta olihan se sitten kuitenkin ihan hauskaa taas kun soittamaan pääsi. Harmikseni en onnistunut vain nauhoittamaan sitä jostain kumman syystä, mutta niin se vain joskus menee. Tultiin yöksi kotiin ja seuraavana aamuna ajeltiin sitten Jyväskylään, jonne veljeni tuli vastaan. Kerran lähdettiin tosin harhaan ja oltiin myöhässä noin tunnilla sitten, mutta onneksi baarissa oli kuulema lätkäpeli-ilta, eikä soundcheckiä kuitenkaan voinut tehdä aiemmin, joten samapa tuo. Meidän auto jäi Vaajakosken ABClle, jatkettiin luotettavammalla autolla kohti pohjoista, kun ei viimeksi päästy omallamme Hirvaskankaan ABCtä pitemmälle.

Ouluun päästessä vastassa oli heti tuttuja kasvoja, hyvää musaa ja Ykä, joka avasi oven ja sanoi että "ole paha". Vaikeinta tuollaisissa koko päivän istumisen jälkeen soitettavissa keikoissa on olla hätäilemättä ihan helvetisti ennen kuin alkaa soittaa. Periaatteessa ei olisi mikään kiire, soundcheckinkin voisi tehdä ihan rauhassa, esimerkiksi testata vähän rumpusettiä, vaikka se onkin itseäni rumpaleissa aina ärsyttänyt, että pitää tykitellä siellä jotain blästiä kymmenen minuuttia keikkojen välissäkin. Mutta kyllä sen tässä huomaa äkisti, että jos ne pellit ovat sen parikin senttiä väärällä korkeudella, niin siellä on kapulat alla jumissa koko ajan ja saa hakata olkapäät jäykkänä jonnekkin kahden metrin korkeuteen niitä iskuja, ja siitä on kaikki soittamisen ilo tai rentous tiessään. Cut To Fitin keikka meni siis tällaisten teknisten juttujen takia aika pitkälle päin helvettiä, vasta loppuun kohti aloin saada mitään otetta siihen touhuun, mutta ei se jälkeenpäin kuunnellessa niin pahalta kuulostanut, kuin soittaessa. Samaa mölyä se on, kuin aina muulloinkin. Käki menikin sitten oikeastaan helvetin hyvin, Eetun ja Terhin kanssa mölistiin kolmistaan. Sen laitan internettiinkin kunhan joudan ja saan jostain kansikuvan sille.

Eilen lähdettiin ruokailujen jälkeen ajelemaan kotiin, ja auto kosahti aikalailla tasan Hirvaskankaan ABClle. Vitutti, kun oma auto olisi ollut enää puolen tunnin ajon päässä, mikä olisi helpottanut aika monien asioiden setvimistä, mutta hinausäijjä heitti meidät mennessään Hirvaskankaalle, jonne Autoiluliiton tai jonkun vastaavan vara-autokin luvattiin toimittaa, tosin parin tunnin päästä. Itseä tai puolisoa ei ihmeemmin harmittanut lisämutka seikkailuun, mutta veljeäni ymmärrettävästi vähän vitutti, ja päätin että vittuako minä sitä raahaan omissa sekoiluissani sen kummemmin, jos ei sillä ole kivaakaan, ja soittelen varmaan isoimman osan mölyhommistakin nyt soolokeikkoina tästä eteenpäin. Toki se tarkoittaa, etten pääse läheskään joka paikkaan, mutta onneksi näitä noisehommiakin on nyt viime aikoina sotkettu taas enemmän perinteisille keikoille, joten mahiksia on enemmän kuin ennen. Seuraavan Oulun keikan sohlaan ainakin bussilla.

 Ensi viikolla soitan tai soitetaan klo 16-18 Ison Omenan kirjaston tiloissa järjestettävässä Wärk:festissä, joka kiinnostaa itseä noin muutenkin, koska kysessä on ylistyslaulu DIY-kulttuurille. Toivon, etten ole täysin yksin soittelemassa, mutta mikäli olen, homman nimi on luultavasti kanteledrone, romukolina, nauhaloopit ja kaikenlainen hämyily. Nyt tässä pitäisi taas koittaa saada elämäänsä jonkinlainen kontrolli viikoksi. Voisin ottaa pehmeän laskun ja kikkailla jonkinlaisen livesuhistelun Facebookin kautta tässä kohta, mikäli siitä tulee yhtään mitään. Käki-sivulla siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti