tiistai 27. marraskuuta 2018

Junk Loops 4 ja A Page From a Diary of the 21st Century Hermit

Oli näemmä rankka viikonloppu, kun tuli jätettyä eilinen päivä melkolailla kokonaan väliin ja oltua kotona hissuksiin, kunnes iltaa kohti alkoi puuhasteluolo vaivata ja ajattelin vähän soitella musiikkia. Ensimmäisenä piti kolistella kolistelut pois jaloista, koska kuuntelin tuota minun ja Juhon viime keväänä kahdestaan Torvessa kolistelemaa keikkaa ja mietin, että romut on kyllä helvetin awesome asia maailmassa. Ehkä se Neubauten siinä vähän myös vaikutti, mutta pelkästään hyvässä! Yhtä paljon tähän tosin vaikutti myös koulutehtävänä luettu Rosalinda Kraussin artikkeli "Sculpture in the Expanded Field", jossa pohdittiin uuden veistotaiteen muotoa ja hahmoa; siinä missä veistotaide oli ennen monumentaalista, alkoi se 60-70-luvuilla saada uusia määritelmiä, tietynlaisten ontologisten poissaolojen kautta. Veistos oli strukturalistien mukaan jotain, mikä on maisemassa, mutta ei osa maisemaa, tai jokin mikä sijoittuu arkkitehtuurin viitekehykseen, muttei ole arkkitehtuuria. Samoin mietin, että oma säveltämiseni on monin tavoin lähempänä kuvanveistoa kuin varsinaista musiikin viitekehystä, alussa on hahmoton massa ääntä, joskus vain heikko ja pieni ääni josta rakennetaan ylöspäin,  toisinaan valtava muuri jota revitään alas pala palalta. Se tapahtuu käsitteellisten ajatuskulkujen ja mielikuvien, tunteiden ja ideoiden kautta, ei skaaloissa tai  nuoteissa. Ei minulla ollut alunperin hajua, missä nuotissa aasit huutavat, mutta kun ensimmäisen kerran laitoin sen soimaan G-molli pianoloopin kanssa, ne soivat yhteen suorastaan maagisella tavalla. Esimerkiksi myös Francis Baconin puheet hänen tavoistaan maalata resonoivat näiden menetelmien kanssa vahvasti. Hänellä saattoi olla ajatus tai pieni hahmotelma kompositiosta, joka piirrettiin kankaalle ohuella maalilla, mutta sen jälkeen kaikki oli "vahinkoa". Ekspressiivinen ilmaisutapa tuntuu olevan itselleni hyvin lähellä, oli väline mikä tahansa. Elä täysillä, ole olemassa täydellä voimalla sen aikaa kun olet. Lyö niin lujaa, ettei tarvitse lyödä toista kertaa.





Tuon jälkeen nauhoitin oikeastaan putkeen myös tämän. Kaivoin kitaran esille, ja sen soitto tuntui vapautuneemmalta kuin aikoihin, ilman mitään painetta tai ylimääräistä ajatusta se soitti itseään. Huomasin myös, että se tapaili joitain vanhojen teemojen uusia iteraatioita vuosien varrelta. Siitä tuli sellainen tunne, kuin lukisi vanhoja päiväkirjamerkintöjään, muistojaan tai uniaan ja miettisi, onko ne tehnyt ihminen sama joka niitä lukee. Tuli sellainen olo, kuin katselisin tietoisuuteni kulkevan läpi menneisyytensä, mutta aivan eri tavalla kuin se tapahtui. Se oli mielenkiintoista. Molempia näistä saa kasettina, ainakin nyt seuraavilta keikoilta, jotka ovat tässä:

30.11 Taser Lahden Torvessa
1.12 Electric Hobo Oulun Tukikohdassa
5.12 Käki Kankaanpään Majavassa

Kaikki nuo keikkapaikat tuntuvat jostain syystä noin ilmaistuna todella keksityiltä, mutta en ole keksinyt niitä itse. Metadadaakin saa, en ole myynyt niitä varmaan kymmentäkään vielä, kun en ole oikein keskittynyt asiaan enkä oikein ole ollut ihmisten ilmoillakaan. Keikoiltahan noita ihmiset tavallisimmin ostaa, mutta jos en maininnut aiemmin, niin posteja ei tarvitse maksaa enää kuin 2,30 euroa, jostain maagillisesta syystä Kankaanpäässä postin lähettäminen näköjään maksaa minulle vähemmän kuin Lahdessa. En tiedä mitä Lahden postilla on minua vastaan, mutta aina mukava nähdä, ettei maine seuraa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti