sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Sunnuntain rutinakasettipäivitys



Koska minulla oli läjä epämääräisen mittaisia, 23-25 minuuttisia kasetteja, nauhoitin niille noisea periaatteella "kestää minkä kestää ja täts it". Yhden myin jo suunnilleen saman tien kun sain nuo julkaistua, joten kolme on vielä jäljellä, helpoiten niitä voi tilata bandcampin kautta, jos rutina nappaa. Noisen soittaminen on kyllä aina yhtä puhdistavaa ja hauskaa touhua, tuossakaan ei kauheasti kummempaa välineistöä ole, kuin A puolella särö, loopperi ja jousirämistin, B-puolella lisäksi delayta ja nauhalooppeja, mutta suht yksinkertaisella välineistöllä sitä kuitenkin ollaan liikenteessä. Electric Hobolta saa myös Rustfucker-kasetteja, joissa on Kouvolan ja Joensuun keikat, jotka ovat mielestäni erityisen onnistuneita kaikessa kaoottisuudessaan. Olisi kai sunnuntain voinut paskemminkin käyttää.

Ajattelin tähdätä tänään ajoissa nukkumaan, ihan siksi, että viime aikoina olen nukkunut aivan helvetin huonosti ja vaivalloisesti, yritän päästä kitarisaleikkaukseen jotta henki kulkisi vähän paremmin, mutta saa nähdä tehdäänkö niitä aikuisille tuosta noin vaan. Mutta olisipa sille ainakin melko selkeä syy, kun joka aamu tuntee olevansa enemmän kuollut ja vähemmän hengissä. En tiedä johtuuko se tuosta vai juuri kärsimästäni flunssasta, mutta tuntuu kuin keuhkotkin olisivat heikentyneet ja hapenottokyky huonontunut jotenkin tässä viime aikoina. Ehkä se on vaan laiskuutta ja luuloa yhdistyneenä, en kokenut nukkuvani huonostikaan ennen kuin lääkäri kysyi koenko olevani väsyneempi kuin aiemmin ja nukunko huonosti. Toisaalta sen jälkeen vasta saatoin tajuta ajatella koko asiaa, jolloin sen huomaakin helpommin. Huomenna pitää soitella terkkarille verikoetuloksista, en oikein tiedä mitä minusta mitattiin, mutta aika monta pulloa sitä kuitenkin otettiin. Eiköhän tuo selviä.

Muuten oleminen on ollut taas tällaista, helpointa olisi pysyä kaukana abstraktioista, mutta se, saatika helpolla selviäminen, ei ole oikein koskaan ollut oma juttu, joten tässähän sitten kärsitään. Hautausmaan vieressä asuminen ja sen nurkilla norkoilu ovat ihan hyvä harrastus ja kylläpä tuossa tulee katsottua itselleen tuntemattomien ihmisten kiviä ja mietittyä, miten vähän itse merkitsee sitten joskus jollekin, joka ei tuntenut itseäni ollenkaan. Hämmentävää touhua tämä olemassaoloa, pyytämättä annettu, mutta silti itseensä niin tiukasti takertuva, ettei siitä tahdo luopuakaan.

2 kommenttia:

  1. Omat isovanhemmat ja isomummi on haudattu sinne Kankaanpään hautausmaalle. Voisit muuten kokeilla melatoniinia nukahtamiseen? Ei oo mikään kova douppi. Itse valvon aina herkästi yöt ja olen nyt saanut siitä jeesiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nukahtamisen kanssa minulla ei suoranaisesti ole ongelmaa, vaan lähinnä unessa pysymisen, kun meinaan röhistä ja korista itseni hengiltä ja uni jää sitä myöten pintapuoliseksi. Sitä ei edes tajua yöllä, mutta aamulla on melko väsynyt olo ja yhtenä aamuna tuntui siltä, että sydän ei oikein jaksaisi tehdä duuniaan. Saattoi se olla keuhkokin. Silti. Saan jossain vaiheessa unenlaadun seurantalaitteen, mutta se voi mennä kuulema ensi vuodenkin puolelle. :P

      Poista