sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Soittohommat tältä viikolta takana.

Takana on kiireinen ja sekava viikonloppu, mutten vieläkään ole selvinnyt nukkumaan asti, eikä tässä oikeastaan enää nukutakaan. Perjantaina käytiin noin puolessatoista tunnissa nauhoittamassa Cut To Fitin levyn pohjat. Siitä tulee noin 13-14 minuuttia kaiken välimölyn ja muun paskeen kanssa, ja se on mielestäni aivan täydellinen albumimitta sille. Black Mouthikin oli niin saatanan pitkä, että puolet olisi voinut leikellä pois, tai ainakin pistää sen kassuna pihalle, jotta annokset olisi olleet inhimmillisempiä. Nyt on kuitenkin melko kova. Eilen kävin nauhoittamassa sille laulut, Uskon splitille puuttuvat kitaradronet, sekä omaksi ilokseni kaikenlaista sekavaa. Saa nähdä mitä niistä vielä tulee, tuossa pyörii alunperin aiottu cuttis-outrokin toimettomana tällä hetkellä, joten ehkä niitä voi jotenkin laittaa yhteen. Sain kaiken nauhoiteltua parissa tunnissa ja kävelin rakkaasta Sopenkorvestani keskustaan, kävin ystäväni Raxin luona aamukahvilla ja sen jälkeen lähdettiin roudailemaan romuja Helsinkiin kohti Uskon keikkaa. Cactus oli melko helppo löytää kun vähän navigoi, mutta ensimmäisenä jänskätti sisään astuessa se, että taustalla soi ehta muzak ja pöydissä oli lapsiperheitä syömässä. Se on verrattavissa niihin kokemuksiin, kun on soittanut grindiä paikoissa joissa on kattokruunut. Ajattelin, että tällainen keikka joka ei kiinnosta ketään ja näin sitä vaan mennään sitten. Bändit saivat kuitenkin ruoan, mikä oli jo helvetin lupaava merkki itsessään, ja tervetullut sikäli etten ollut syönyt vuorokauteen yhtään mitään. Sen jälkeen alkoi tavanomainen kahvin juonti ja jäiden polttelu, oltiin keikkapaikalla kuitenkin 6 tuntia ennen keikan alkua, joten odoteltavaa oli vähintäänkin kiitettävästi.

Cactus muuntautui keikkapaikasti kuitenkin hienosti. Äänentoisto oli oikeastaan tuollaiseksi paikaksi ihan helvetin hyvä, äänimies oli puolituttu ja teki viimeskikin hyvää jälkeä joten luotto oli melko kova. Ensimmäisenä Fricsvelin ambienttitouhut toimivat mukavan pehmeänä laskuna taas siihen tajunnantilaan, että täällähän oli tarkoitus soittaa musiikkiakin. Vähän olisi voinut tehdä mieli soittaa vaikka saksofonia mukanakin tuollaisessa, mutta eihän minuakaan nyt joka helvetin bändiin kaivata vaikka se minusta hauskaa olisikin. Slave Handsin myllytys taas  on aina yhtä hienoa ihan jo siksi, että on mukava katsella trioa joka tietää mitä tekee. Tylyjä riffejä satelee toisensa perään eikä vituta mikään. Seuraavana soitti Spear Flowers, josta olin kuullut maininnan 5/5, mutta se ei silti valmistanut minua mitenkään siihen, miten totaalisen täydellinen bändi siinä oikein oli. Aina kun ajatteli, että touhun maksimi intensiteetti oli täytetty, vedettiin ruuvia vielä vähän kireämmälle. Paras bändi mitä olen nähnyt livenä hetkeen. Vahva suositus, ja varmasti hoidan nuo keikalle itsekin jonnekin. Tuo oli juuri sitä, mitä olen koko ajan halunnut tehdä myös Käkitouhuissa, mutta jatkuvasti vaihtuva rumpali on sen homman suurin kysymysmerkki ja heikoin lenkki. Ehkä sitä olisi itse soitettava rumpuja ja luotettava että muut kyllä pitänevät paskan jollain tavalla läjässä. Soittohommien parhaita puolia on kuitenkin ehdottomasti se, että löytää loputtomasti järjettömän kovia bändejä. Tässä on bandcamp linkki, joka ei kerro kyllä ehkä kauheasti ilman livekokemusta, mutta jos teillä on pieninkään mahdollisuus mennä näkemään Spear Flowers livenä - TEHKÄÄ NIIN.



Tuon jälkeen soittaminen oli totaalinen antikliimaksi, mutta onneksi Usko ON totaalinen antikliimaksi. Siksi siinä soittaminen onkin itselle niin saatanan mukavaa, saa vain lasketella kitaralla melua ja surinaa bändin päälle, silloin tällöin on pari riffiä jotka pitää soittaa ja muuten kädet ovat täysin vapaat. Ongelma vain oli se, että mitään soundcheckiä ei ollut, eikä kukaan oikeastaan kuullut yhtään mitään, joten ensimmäiset puolitoista biisiä kolmen biisin setissä meni vähän hakiessa, mutta eivät nekään nyt mitenkään aivan penkin alle menneet. Loppua kohti alkoi päästä mukavasti lihastaan irti, ja lopun sahausjumitus, joka kaikessa staattisuudessaan vaatii keholta aika saatanasti, on täydellinen juuri siinä, että se irrottaa melko tehokkaasti kaikesta ja jättää vain sen äänen, jota toistetaan ad infinitum. Keikan jälkeen roudattiin, vielä pikapyräys Helsingin yössä, ajomatka Lahteen, roudaus, ja ruumis aivan totaalisen paskana nukkumaan noin neljän aikaan, ylös joskus kahdeksan jälkeen, kymmeneksi maalle, kantamaan muuttokuormia äitille ja veljelle, sitten kävelin ihan rauhassa Sopenkorpeen junaraiteita pitkin, fiilistelin ja nautin aurinkoisesta kelistä ja teollisuustuulettimien äänestä, kuorma-autojen peruutusäänistä ja kaikesta muusta.

Pakkasin auton ja lähdin ajamaan kohti kotia. Meinasin nukahtaa rattiin useasti, mutta taistelin tieni kotiin. Oloni oli hirveä, mutta menin saunaan, eikä oloni sitten enää ollutkaan kovinkaan kuvottava ja istahdin tähän miksailemaan ja hoitamaan juoksevia asioita. Eli siis sössöttämään paskaa internetissä. Lisäksi olen tässä katsellut modulaarisynavideoita, olemme nyt jämähtäneet tässä taloudessa vähän koukkuun näihin, vaikka lupasin itselleni, että en lähde näihin. Ikäväkseni puolisoni innostui näistä, jolloin se ei kai tavallaan ole minun vikani, vai mitä? Mutta onhan ne nyt kauniita vekottimia ja pitää vielä kauniimpia ääniäkin. Nyt pitää alkaa ehkä valmistautua henkisesti ensi viikkoon, koulu jatkuu taas, minkä lisäksi torstaina on keikka Porissa ja perjantaina Oulussa. Eli kaikki oululaiset voivat tulla sinne ihmettelemään sitten niin,  soitetaan sekä Cut To Fit, että Käki-keikat varmaan aikalailla putkeen siinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti