perjantai 19. lokakuuta 2018

Romua ja melua


Tässä on meluisa albumi, josta on tällä hetkellä olemassa kolme kasettia, lisää tulee kun joudan nauhoittelemaan. Pidän koko albumista, mutta erityisesti kolmannesta biisistä Todellisuuden Jälki, jonka tein pääasiassa soittokelvottomaksi julistetulla perintökitaralla ja kanteleella. Toki koko levy kannattaa kuunnella, se kuulostaa mielestäni tulitaistelulta romumetallitehtaalla, Tetsuon lopputaistelulta tai joltain muulta vastaavalta. Tein sen tänään melkolailla samoilla höyryillä kuin maalasin tuon Flesh Studyn. Muuten nämä nyt ovat eilisen ja tämän päivän aikaansaannoksia melko pitkälti, huomenna menen jatkamaan alinta ehkä vielä ja saa nähdä miten paljon tässä tulee maalattua, kun kolmen viikon kurssista on yksi viikko takana ja näitä on jo nyt tämän verran. Voisin tehdä näyttelyn jo pelkästään tämän kurssin duuneista. Pidän myös siitä, että nämä ovat kaikki paperille, ja kuten joskus ennenkin olen sanonut, pidän paperissa juuri sen alhaisuudesta, siitä miten sitä ei pidetä mediana todelliselle korkeammalle taiteelle, vaan välineenä piirrustelulle ja tuhertelulle. Se tuhoutuu herkästi eikä luultavasti kestä kovinkaan kauaa, ellei sitä käsittele erityisen varoen. Nuo isommat piirrustuksetkin ovat tällä hetkellä melko huonossa kunnossa, telkkarin takana nipussa, jotta isommilta vaurioilta vältyttäisiin. Tarvitsisin riittävän ison tilan näille kaikille töille. Jonkun paikan, joka voisi olla ateljee, studio ja galleria samanaikaisesti. Oman paikan.

Tässä koulussa on kyllä hienointa se, että toisin kuin LAMKissa, jossa joka helvetin tehtävä tehtiin ryhmätyönä ja tiimissä, jossa piti aina mukauttaa omaa tekemistään muiden tahtiin ja intoon ja osaamiseen, täällä saan keskittyä tekemään asiat omalla tavallani, ja minua kannustetaan siihen. Jos tuotan kolme maalausta päivässä, minua kannustetaan tekemään lisää, kaikki jotka tulevat ulos. Tämän kurssin tavoitteellinen piste on yksi maalaus. Kaikki ovat toki tehneet jo useampiakin, mutta se tavallaan poistaa ylimääräisen paineen tuottamiselta, ja voi keskittyä tekemään asioita omaan tahtiinsa. Se on mukavaa. Muiden työskentelytapojen seuraaminen on välillä myös kiinnostavaa, tai teknisen osaamisen (jota itselläni on lopultakin kovin vähän) tutkiminen ja vakoilu.  Yritän imeä itseeni kaiken mahdollisen, kokeilla kaikkea mitä opettajat ehdottavat, tutkia ja kokeilla asioita..Ja se selkeästi kantaa hedelmääkin.  Olen myös päässyt aika äkäisesti irti "omasta" värimaailmastani, jolla tuli maalattua oikeastaan vuoden päivät. Ehkä asuin ympäristö vaikuttaa siihen eniten. Jos näkee pelkkää ruostetta, maalaa pelkkää ruostetta. Romu  on kaunista, mutta sitä on monenlaista. Jotenkin olen ajatellut sisäelimistön romukasoina, kaikenlaisena paskana joka pitää meidät käynnissä, mutta on vain tarpeetonta rompetta siinä vaiheessa kun kone sammutetaan. Tähän liittyen olen miettinyt maalaustakin, jonka saatan aloitella tässä viikonlopun aikana.

Keuhko


Saturnuksen Poika Syö Isänsä Sisältä Käsin

Figure 6: Fuck You

Another Flesh Study

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti