maanantai 29. lokakuuta 2018

Hourulatesti

Tein tämän Ylen sivujen hassuttelutestin, ja huvituksekseni vastaus oli vähemmän huvittava:
Saatu funktsionellinen häiriö. Huvittavaa, että tuo tuntuu osuvammalta kuin mikään mitä olen tämän päivän oikeilta nuppilääkäreiltä saanut, en nimittäin ole saanut juuri muuta, kuin toteamuksen siitä, että selkeästi juna palaa, mutta se menee niin kovaa vauhtia eteenpäin ettei tässä nyt oikein keksi mitä helvettiä sen sammuttamiseksi tekisi.  Myös tuo "saatu" on jotenkin osuvaa, koska koen ison osan kaikesta tästä mitä olen, koen tai teen olevan nimenomaan ulkoapäin minuun istutettua, ei siinä mielessä että syyttäisin maailmaa omista tavoistani, oireistani tai ajatteluluutumistani, vaan että kasvuolosuhteitteni poikkeuksellisuus kasvatti minua ehkä hieman kieroon ja antoi poikkeuksellisia ominaisuuksia, joita kasvuun ja selviytymiseen ehkä tarvittiin, isoin osa niistä vaan on neurooseja ja muita häiriötiloja, jotka ovat auttaneet esimerkiksi sumentamalla arvostelukykyä jonkin toimen hyödyttömyydestä tai turhuudesta, ettei se jäisi tekemättä sen takia. Toisaalta voi olla, että mikäli olen lievästi autistinen, se on voinut yhtä hyvin olla hämärtämässä käsitystäni tietyistä asioista, kun ei aina ole pelisilmää vaikkapa muiden ihmisten tunteille, vaikka olenkin nähdäkseni empaattinen ihminen. Se tosin toisinaan vaatii ylimääräistä ponnistelua ja ikäänkuin toisen ihmisen täydellistä simulointia, että kykenen hahmottamaan mitä siellä toisessa mielessä tapahtuu. Ja monesti menen sen kanssa myös aivan harhaan.

Tässä oli kaksi diagnoosia joista olisi pitänyt valita, mutta vaihtoehdot olivat mania ja depressio, eli äärimmäinen ilostunut vouhotus tai ahdistunut kyvyttömyys tehdä mitään. Toinen säilyttää funktionaalisuuden, toinen taas melankolian ja alakuloisuuden. Siinä missä maniassa tykitellään nauraen eteenpäin, on tämä oma mallini enemmän sellainen blues-henkinen ratkaisu, jossa kaikki rytisee päin helvettiä niin kovaa, ettei sille voi kuin nauraa ja laulaa matkalla hautaan. Valitsin manian, mutta todellisuudessa se olisi vastaavanlainen kombinaatio kumpaakin:

"Näyttäytyypi mitä erilaisimpien psyykillisten tapahtumain abnormisena keventymisenä. Huomioita tehdään tavattoman nopeasti, ajatuksen kulku on sangen vaikeutettu.Sairaat jäävät jauhamaan samaa ajatusta, jota he sitten viikkojen jopa kuukausienkin kuluessa yhä matkivat. Niinkau'an kun nämä symptoomit pysyvät vähemmin kehittyneinä, näyttävät sairaat ensi silmäyksellä melkein sukkelille ja kokkapuheisille, mutta symptoomien edistyttyä ei enää voi seurata heidän ajatuksenkulkuaanja jo aletun lauseen jättää hän usein keskeneräiseksi. Harha-luulettelut ja -huomiot eivät välttämättömästi kuulu tautiin, mutta niitäkin ilmestyy tämän yhteydessä sangen usein."

Lääkinnäksi ehdoteltiin eristystä, että sikäli omahoito on ainakin ollut ihan kohdallaan, heh. Olen hoitanut itseäni myös maalaamalla, nämä kaikki tuli tehtyä oikeastaan tänään, ensimmäinen tosin vain viimeisteltyä.



"Kohtasin Varjon, omani kai, se nielaisi valon, valon punaisen.."
Savu
A Figure Giving a Speech at a Funeral
Fall Asleep

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti