Keikkahommia takana ja edessä. Elämä on aika semi ok juuri nyt.

Soitettiin helvetin hyvä Cut To Fit-keikka. Vihdoinkin tuntuu siltä, että tajusin mitä hemmettiä nuo rummut oikein meinaa, ja vaikka sitä nyt tulee varmaan aina vähän räpellettyä, kun tekee kahta asiaa yhtä aikaa, niin alkaa se jo sujua niin, että kehtaa sanoa tekevänsä sitä. Siis sitä. Rumpujen soittoa ja huutamista, molempia vielä yhtä aikaa. Aluksi on ollut vaikeuksia laskea irti ja löytää se lunastus, jota nuo touhut vaatii, mutta nyt pääsi todella irti. Osaa biisit riittävän hyvin siihen, ettei niitä tarvitse kauheasti miettiä, ja vaikkei raajat aina ihan tottelisikaan, riittää että bluffaa riittävästi noin 20 minuutin ajan. Kyllä ne linnut sen siitä sitten... Keikan jälkeen tulin tähän Lahden kämppään ja totesin, että hirveä vitun sekamelskahan täällä on. Se tarkoittaa sitä, että huomenna heivaan kaikki vanhat piirrustukset ja ylimääräiset asiat menemään ja pakkaan lopun irtaimiston täältä matkaan. Sunnuntaina sitten toivon, että pääsen ajelemaan kuorman kanssa takaisin himaan niin, että tänne jää vain isot asiat, joista on päästävä eroon, ja siivoustarvikkeet.

Huomenna kuitenkin edessä vielä ilta, jota olen odottanut; Suomen Tulli soittaa vihdoin Lahdessa. Aina välillä olen koittanut saada tämän järjestymään, mutta tiellä on ollut aina jotain. Huomenna ei ole. Mukanaan tulee myös Tanssiva Karhu, ja soitan itsekin jonkinlaisen suhinakeikan. Siitä tulee hyvä, otan saksofonia ja vähän kaikenlaista mukaan. Lupasin jo soittaa kitaraa sähköhammasharjallakin, eli kai se on lupaukset pidettävä.  Soitan sitä vaikka varpaillani kunhan saan soittaa. Jazzmasteria tosin en varpailla räplää. Pitää tarkistaa kyllä sen soittokunto taas, kun on hetken aikaa vaan maannut treenikämpällä, kun noisehommat ovat vetäneet enemmän. Tästä keikasta minulla on jo jonkinlainen konseptuaalinen käry, mikä meinaa sitä, että se saattaa mennä niin, tai se saattaa ottaa heti mielenkiintoisemman käänteen ja eksyä jonnekin aivan muualle. Tärkeintä on vain olla avoin musiikille, koska tavallisimmin hankaluudet keikassa johtuvat tasan siitä, että taistelet itse väistämätöntä vastaan. Laske irti vaan.

Huomenna siis tuota. Sunnuntaina sitten takaisin Kankaanpäähän ja takaisin piirtelemään mustesuheroita. Vaikka elävä malli ei ole mitään vahvimpia puoliani oikein mitenkään päin, tuntuu tämä siltä, että kehityn koko ajan tässäkin hommassa. Todistusaineistoa vaikkapa tässä.