Kehitystä.

Sitä jopa tuntee välillä oppivansa jotain. Vaikka elävän mallin piirtäminen ei ole vahvin alani, ovat nämä musteduunit mielestäni ihan hyvää fiilistelyä aiheen ympäriltä. Niitä on vielä paljon lisääkin, mutta kai nämä ovat parhaat niistä. Mielestäni tämä touhu olisi välttämätöntä kaikille animaattoreille, niinkuin varmaan onkin, koska siinä oppii aika paljon liikkeen tajua, kun eri kulmasta suhertelee näitä. Tahdoin tuon bambupiirtimen välittömästi omaksi, mutten saanut, ja tuosta taidekaupastakin ne olivat loppu, kun meidän ryhmälle ostettiin kaikki viimeiset. Ensi viikolla sitten. Vihdoinkin löytyi sellainen mustepiirrin, joka tuntuu niin luonnolliselta, ettei tussi ole lisäksi välttämätön. Nyt koitin piirtää ihan mustekynällä vielä illasta, mutta tuon rinnalla se kävi vain ärsyttämään.

Viime viikonlopun hienous alkaa pikkuhiljaa laskeutua ylleni. Tuntuu kuin se olisi ollut yksi elämäni parhaista viikonlopuista, niin absurdia kuin jollekin voi olla, ettei tarvitse lähteä sitä paikkaa kauemmas, jossa on ollut sunnilleen joka viikko kymmenen vuoden ajan. Ihmiset tekevät paljon. Se oli kaikin puolin hienoa. Jälkeenpäin keikkaa kuunnellessa huvittaa miten nousuhumalainen baari hiljentyy 20 minuutissa, mutta harmiksi sitä ei alun hälyn ja aivan liian selkeän kännisössötyksen vuoksi voi laittaa mihinkään. Oli silti hyvä keikka, ja toivon mukaan saan soittaa kohta, aiemmin kuin arvaattekaan, toisenkin melko sopivassa seurassa. Mutten uskalla huudella, kun vituiksi menee kuitenkin.

Kankaanpää on miellyttävä paikka. Kävelymatkat on lyhyitä, kaikki tekeminen täytyy olla itseohjautunutta ja omatoimista koska mitään ohjelmaa ei ole. Kunhan löydän sopivan paikan, alan soitella täälläkin. Karaokepaikat eivät ehkä ota minua iltojaan pilaamaan. Mutta jonnekin. Nyt alan laitella Tampereenkin suuntaan viestiä. Olen lähellä, joten matkat olisi kerrankin helppoja. Aika ottaa uudet kotikulmat haltuun.