torstai 13. syyskuuta 2018

Käki - Amplified Silence



Tässä on albumi, jonka kävimme nauhoittamassa helmikuussa. Sen jälkeen olin pari päivää aivan tyhjä kaikista positiivisista tunteista ja olin varma, että kaikki vihaavat minua. Cédrikillä oli kuulema täsmälleen sama olo. Kun myöhemmin kuulimme lopputuloksen, se oli täysin sen arvoinen. Koitin löytää tälle julkaisijaa, mutta aika paljon vähemmän yllättäen kukaan ei vastannut mitään, joten haistakoon paskan. Olisimme tehneet tästä tuplalevyn, ja jos tälle nyt on enemmän menekkiä, varmaan teemmekin, mutta toistaiseksi, jos se on meidän rahoistamme kiinni, se ei tapahdu. Lähinnä siksi, että tässä välissä koko Käki on kasvanut ulos jo tästäkin äänestä, syvemmälle jonnekin abstraktioiden, kohinoiden ja suhinoiden maailmaan, joten ei suoranaisesti ole intoa tehdä levyjä, joita ei saa myytyä. Eli jälleen kerran, mikäli näyttää siltä, että sille olisi kysyntää, sen voi tehdä. Muussa tapauksessa mennään eteenpäin.

Levyn nauhoitti ja miksasi Martta Laine ja masteroi Eetu Toikka. Lopputulos on mielestäni järjettömän hieno, se miten hiljaa asiat voivat parhaimmillaan soida on suurin syy siihenkin miksi levy sai nimensä. Pidän tästä yhä paljon. Mielenkiintoista on se, että tavallaan mielenkiintoisin ja tärkein osio siitä vaihtelee lähes koko ajan. Ensi kuulemalta pidin kaiken alusta. Koko albumin kuultuani ajattelin lopun olevan hieno, juuri sellainen äänipilvi jollaiseksi sen tahdoinkin, se on ainoa kohta jossa on päällekkäisiä äänityksiä parin lauluraidan ja soittamani toisen kitaran verran. Tuo toinen kitara on lähinnä kiertoa ja kaikua. Sittemmin nimenomaan Screeching Antennasin dadailusta on tullut itselleni hienointa, sitä mikä on lähimpänä sitä mitä Käki parhaimmillaan on.

Tässä tämä on. Nauttikaa, lopettakaa kaikki ylimääräinen ja käyttäkää sata minuuttia hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti