Tänään piirreltiin perspektiiviasioita koulussa koko päivä, ja vaikken pidä yrityksistä kuvata ulkoista todellisuutta niinkuin ihmiset monesti ajattelevat, että sitä pitäisi kuvata, niin ainakin olen tullut vähän paremmaksi siinä hommassa. Hiilellä siis suherreltiin menemään koko päivä ja vielä pari muutakin päivää. Olen kuulema sen verran nopea tuossakin hommassa, että pitää tehdä muutamakin ellen hidasta tahtia, eli luultavasti yritän hinkata edes yhden asian niin lähelle kuvitteellista täydellisyyttä, kuin vain voin.
Tänään sain päähäni tehdä Metadadalle jonkinlaisen videon, ja sen sainkin aikaan, latailee tällä hetkellä internetiin ja on nähtävissä luultavasti huomenna. Mietin vain, minkä helvetin takia en ilmoittanut tätä opinnäytetyökseni, kun kuitenkin tein sitä suhteettomalla intohimolla oikeastaan koko kesän aina kun kerkesin harjoitteluilta ja muilta töiltä. Sitä varten soittelin myös vähän syntetisaattorimusiikkia, ja vaikka tarve oli minuutille, sitä tuli nyt alkuun tuollainen puolituntia, varmaan huomenna soittelen vähän lisää ja voisin tehdä siitä vaikka levynkin. Mukava soitella soitinta, joka ei niin paljoa perustu nuoteille, vaan nimenomaan äänen tekstuureille ja muodoille, se on vapauttavaa touhua! Hauskaa, jopa!
Muistin tämänkin levyn olemassaolon taas pitkästä aikaa, ja vaikka olen antanut sen pois ja youtubesta löytyy käppäisiä listoja väärällä biisijärjestyksellä (mikä on itselleni maailman raivostuttavin asia ja sellaisten tekijät tulisi heivata hiuksista vittuun koko planeetalta), lienee paras ostaa se uudestaan. Hieno levy, muuten Solstafirin tuotanto menee itseltäni ihan inasen ohi, mutta tämä levy osuu hermoon täydellisesti, kansitaiteitaan myöten. Täydellinen tuplalevy. Tänään tuli ennakkokuunneltavaksi myös Mirrors For Psychic Warfaren I See What I Became, jonka luukuttelin lävitse ja pistin digitaalista flaccia samantien ennakkotilaukseen. Onneksi julkaisupäivä on huomenna, eli ei tarvitse kauaa odottaa. Tämä levy on juuri sitä mitä olen toivonut jo kauan. Oikeastaan vähän tätä olen toivonut vaikka Neurosikselta nyt, uskallusta mennä taas jonnekin uuteen ja katsoa mitä sieltä löytyy. Tässä Scott Kelly saakin ehkä toteuttaa itseään vähän kokeellisemmin, kun ei tarvitse miellyttää kuin yhtä muuta tyyppiä lisäksi, ja Sanford Parkerin taustat ovatkin aivan järjettömän kovaa kamaa.
Tänä yönä tuntuu, että maailma on aivan hyvä tällaisena kuin on. Siis subjektiivisella tasolla, isommassa skaalassahan aivan kaikki menee päin vittua. Äiti soitti tänään ja sanoi, että voisin alkaa tehdä jotain ohjelmaa hyvistä uutisista kun telkkarista ja radiosta tulee pelkkää paskaa, että jos vaikka ehdottaisin sitä sinne televisioon ja saisin läpi. Totesin äidille, että televisiosta tulee paskaa juuri siksi, että niin iso osa kansasta HALUAA sitä paskaa, se myy ja se tietty kansanosa tahtoo aktiivisesti pitää asiat paskana, ja sellaiselle kansalle minulla ei ole mitään asiaa. Tänäänkin tutustuin yhteen luokkalaiseeni paremmin, ja sellaisille ihmisille minä tahdon olla kaikelle mahdolliseksi avuksi ja iloksi tässä maailmassa. Teille. Kaikille niille, jotka suhtautuvat maailmaan intohimolla ja rakkaudella, ihmisiin ja kaikkiin kuolevaisiin olentoihin myötätunnolla ja epäoikeudenmukaisuuteen ja tyhmyyteen valkohehkuisella raivolla. Tässä maailmassa ei ole enää tilaa tyhmille ihmisille. Meitä on yli seitsemän miljardia. Parempi alkaa katsella muutakin, kuin omaa napaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti