Ei ole taas kauheammin kerennyt kirjoitella, kun kaikki aika on mennyt lähinnä autossa istuessa ja edestakaisin suhaillessa, mutta kyllä tässä taas asiat etenevät. Nyt on avaimet palautettu ja siirrän kirjat Kankaanpäähän, vaikka Lahdessa pitääkin vielä oletettavasti käydä silloin tällöin pyörimässä opparihommissa. Se on kuitenkin jo ajatuksen tasolla hyvässä mallissa, eikä siitä ole sen isompaa stressiä. Nyt pitää tankkailla lähinnä lähdemateriaalia, Dadan historiaa ja semiotiikkaa, niin hyvä tulee. Treidailin Sarvilevyistä Hans Richterin Dada - Art and Anti-Art teoksen kasetteihin ja levyihin, mikä on nähdäkseni aika hyvä diili. Sikäli myös mielenkiintoinen teos aiheesta, että se on sisäpiiriläisten materiaaleista koostettu, eikä puisevasti taidehistorioitsijan ulkopuolista tulkintaa jostakin sellaisesta, jossa hän itse ei ollut mukana. Semiotiikasta pitäisi löytää jotain mikä tavallaan käsittelisi kielen perusrakenteita ja sen filosofiaa, miten kommunikaatio rakentuu ylipäätään, koska ajatuksenani oli kokeilla tehdä sarjakuva, jossa rakennan kielen tilalle täysin oman visuaalisen koodiston, tavallaan minimimäärä symboleita välittämään ajatuksia. Toki se tarkoittaa sitä, että ilman avainta tai ymmärrystä koodi on vain epämääräistä dadaa, mutta..... mitä sitten? Kenelle tahansa kieltä osaamattomalle vieras kieli on aina samanlaista dadaa, mutta kun hahmottaa säännönmukaisuudet, jotka monissa kielissä ovat samat tai johdettavissa yhteisestä juuresta, asiat alkavat hahmottua. Mutta tämä on niin sanottu tutkittava osuus opinnäytetyöstä. Mikäli se ei toimi yhtään, palaan häntä koipien välissä kirjoittamaan teoksen täyteen, koska lopultakaan tekstin tuottaminen ei ole mikään ongelma, kuten varmaan on käynyt selväksi kaikesta tästäkin. Sarjakuva itsessään käsittelee kognition kehitystä viestimien kehittyessä, mitä enemmän on kanavia, sitä enemmän on melua, ja mitä enemmän on melua, sitä enemmän on vieraita ajatuksia, mitä enemmän on vieraita ajatuksia, sitä enemmän on "ihminen" ja sitä vähemmän on "minä".
Noin muuten aika on mennyt lähinnä sairastaessa, mutta eipä se vielä ole petiin kaatanut kuin hetkellisesti. Eräässä unessa tai houreessa näin, miten kuolema on mustasiipinen gorilla nimeltä Travis. Että jos kuoleman nimi ja muoto ihmetytti, niin se on minulle unessa näytetty. Samassa unessa kaikki sukulaiset ja ystävät burnailivat minua tästä "taiteilijanurastani", ja oli hyvä herätä seuraavaan päivään muistaen yhä, etten minä ole yhtään mitään ja kaikki tästä riippuu lähinnä muista ihmisistä. Se on ihan terve ajatus pitää mielessä.
Nyt alan kirjoittaa puhtaaksi ja kasailla seuraavaa runokirjaa kasaan. Katoamisia on vielä 4 kappaletta, Ajatuskonetta 7, että jos ne kiinnostavat oikeasti, niin nyt alkaa olla aika ostaa omansa pois tai on kohta liian myöhäistä. Seuraavan runokokoelman nimeksi tulee Metadada, ja se on jaettu muutamaan erilliseen osioon, kuvia tulee taas jotenkin tolkullisesti. Sivuja saattanee tulla yli sata, ehkä. Pitäisi löytää joku pulju, jossa sen painaminen olisi mahdollisimman halpaa, toki laatu edellä mennään. Ostin myös uuden printterin ja ajattelin, että voisin duunailla jotain pienempiä juttuja himassa, mutta näemmä ne täytyy tehdä enemmän kopiointina masterfilestä, kun tämä ei jotenkin tunnu tajuavan bookletprinttiä nyt. Miksei maailmassa ole yhtään tulostinta, joka toimisi niinkuin pitää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti