lauantai 18. elokuuta 2018

Noiseviikonloppu lähenee loppuaan

Tässä on ollut nyt taas hienot pari iltaa, ukrainalaisten kanssa on soiteltu mölyä ja onhan tämä taas ollut parasta mitä voi tehdä. Huomenna soitellaan vielä Kouvolan Kulttuuritalleilla, viideltä alkaa soitot ja kymmeneen mennessä on kaikki ohi. Kaikissa näissä on omat hienot juttunsa, Bobryk on Valentinon harsh noise-proggis, ja sikäli puhtainta noisea mitä tulee. Siinä saa nauttia nimenomaan siitä noisen puhdistavasta, kokonaisvaltaisesta vyörytyksestä. Maläd on Sirkon ja Valentinon rumpubasso noisecorepumppu, ja täytyy sanoa, että se on kyllä paras noisecorebändi jonka minä olen nähnyt, koska paino on enemmän myllytyksessä, kuin sellaisessa vähän voimattomassa räpeltämisessä, jollaista noissa yhteyksissä olen aiemmin nähnyt. Toki en ole asiantuntija, ja kai Cut To Fit menee nykyisellään ainakin vähän räpeltämisen puolelle.

Ehkä vaikuttavimmat ovat kuitenkin Sirkon Vava ja Elenan Zhavoronskaia. Vava on "vain" rummut ja melua ja tavallisimmin strobo, vaikkei sitä ole ollut kumpanakaan iltana (Torvessa tosin toimin itse manuaalisena strobona valopöydän kanssa, ja sanoisin että oltiin ehkä samalla aaltopituudella, siitä jäi aika hyvä fiilis ja puoli Torvea oli puhelimet pystyssä, eli kai se vaikutti muihinkin), mutta juuri siinä primitiivisessä otteessaan se onnistuukin toimimaan paljon lujempaa kuin osiensa summana. Vessapaperiin kääritty "hahmo" menettää äkkiä ihmisyytensä ja muuttuu vaan huutavaksi ja hakkaavaksi "olennoksi". Jotenkin siitä tulee enemmän mieleen jokin vinksahtanut kotitarvegodzilla, kuin ihmisolento. Se on hienoa! Zhavoronskaia taas tuli aikalailla puun takaa, en ollut edes varma soittaako Elena vai ei, ja äkkiä lavalla pyörikin video ja PA tuuttasi särön läpi ajettua kurkkulaulua ja ja efektikirskeitä, se oli vaikuttavuudessaan ihan saatanan hypnoottinen, täydellinen lopetus koko illalle. Sitä suurempi harmi oli tänään, kun tietokone ei meinannut oikein jaksaa pyöritellä visuaaleja, voi olla että vitutti, itseäkin vitutti kun tiesi miten helvetin kova se oli Torvessa.

Noin muuten soitto on ollut mukavaa. Cut To Fitilläkin sai soitella visuaalien kanssa ja onhan siinä oma fiiliksensä, kun sykkivä valo tykittää silmiin koko ajan. Päivällä käytiin nauhoittamassa Uskon uusi laulu kasettijulkaisua varten, ja sekin meni ykkösellä purkkiin, toka versio oli vielä parempi. Halpa Paavo Pesusieni-kitarakin toimii näihin niin hyvin, että otan sen huomenna Kouvolaankin mukaan. Tänään vitutti lievästi kun en tiennyt, että Kummaan olisi pitänyt viedä ständej ja muut omat romppeet, Milleniumin rummut pitäisi systemaattisesti polttaa maailmasta, ettei yksikään aloittelevakaan rumpali joutuisi niistä kärsimään.  Mistä tuli myös mieleen, että ihan vähän vitutti tuollaisesta ammatillisesta näkökulmasta katsoa siinä squatin pihalla rinkiä, jossa aikuinen uuvatti validioi (validoi?) pentujen huumekulttuuria ja opettaa koko porukan lokkeilemaan ja sekoilemaan ja pitämään sitä muka jotenkin siistinä. Ei ole minun työmaani. Silti vitutti. Jos joku nuori tätä lukee, niin ei teidän tarvitse dokailla ja sekoilla ollaksenne jotenkin vitun cool tai saadaksenne jonkunlaisen hyväksynnän. Ajatelkaa omilla aivoillanne, olkaa oma itsenne, vaikka se tuntuisi kuinka paskalta ja etenkin silloin ja siksi! Koska sen oman pään katselu selvinpäin kasvattaa luonnetta ja opettaa tiedät tuntemaan itsenne. Huumeita kerkeää vetää sitten aikuisena, jos siltä tuntuu, mutta sekään ei ole mikään pakollinen osa yhtään mitään. Mitä vähemmän olette sekaisin, sitä enemmän kerkeätte tehdä juttuja. Tuota miettiessä totesin, ettei oman elämäni tavoite ole mikään metafyysisen totuuden löytäminen. Lopultakin ainoa tavoite on sama joka minuakin inspiroi tähän kaikkeen, eli tehdä niin saatanan ylitsevuotava ja vaikuttava ura, että jossain joku pentu ottaa sen haasteena ja pistää paremmaksi. Niin sen kuuluu mennä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti