maanantai 6. elokuuta 2018

Mitäs Mitäs Mitäs



Tässä on viime yön Mitäs Mitäs Mitäs keikka. Sähköt aiheuttivat mystistä päänvaivaa heti alussa, kaikki oli kiinni jatkojohdon jatkojohdon jatkojohdolla ja aina kun Cédrik tai Terhi tekivät mitään, meikältä hävisi virta kaikista pedaaleista, paitsi Digital Delaysta, joka oli patterivirrassa. Muutenkin noin vartti alusta meni ihan suoraan säätämiseen, koska loopperista tuli ulos pelkkää maalenkkibrummia ja toinen loopperi ei suostunut ottamaan virtaa mitenkään.  Jouduin siis looppaamaan kaiken tuolla delay-pedaalilla ja siinä sai sitten vähän kikkailla ja kiroilla. Kun jossain vaiheessa yleisöstä kuului jotain parisuhdeongelmia kovemmalla kuin musiikki, teki mieli heittää kitaralla ja suksia vittuun, mutta kärsivällisyydellä ja pitkäjänteisellä työllä onnistuin sulkemaan sen ulos ja pääsin jopa jonkinlaiseen katoamisen tilaan taas. Pitääkin tehdä taustavideoihin jonkinlaisia viestejä yleisölle, että menisi perille se tietynlainen molemminpuolinen kunnioitus jota tuolla haetaan. Eniten meluajat vituttaa siksi, että ne pilaavat sulautumista kaikilta niiltä jotka tahtovat antaa itsensä sille. Se on raivostuttavaa. Kun lopussa satoi kaatamalla (kuten tallenteestakin kuulee), toivoin että teltan katto kestää, koska jos siitä olisi kärähtänyt yksikin johto, olisimme varmaan kärähtäneet kaikki. Keikan jälkeen menivät sähköt, mutta ne olivat vissiin pätkineet aiemminkin, kun tapahtuman työväki sai homman hanskaan aina niin nopeasti. Itse festivaali oli hemmetin hieno, yksi parhaita miljöönsä ja fiiliksensä puolesta, vaikka ennen keikkaa sitä lähinnä vaan tuijotteleekin tyhjyyteen.

Lähtiessä kolisteltiin auto vielä ojaan, mutta onneksi järjestäjät saivat hinattua sen pois ja päästiin matkaan. Huoltoasemapysähdyksellä jorkki poltti paskan ja kuivan "tomaattibasillikatoastin" pohjaan ja sitten kun sain uuden, mietin että ei olisi kyllä tarvinnut tarjota toistakaan. Sain sentään munkin ilmaiseksi, se oli hintansa väärti kahvin kanssa. Kotona oltiin siinä seitsemän pintaan ja heräilin yhden korvilla. Äsken kävin taas juoksemassa itseni läkähdyksiin ja totesin, että tässähän tämä sunnuntai meni aika suoraan. Nyt voisi piirrellä keikkajulisteita ja valvoa tässä hissukseen, ehkä jatkaa Swans-kirjan lueskelua. Huomenna ohjelmassa on taas musiikkia ja blastin hakkaamista. Viikon päästä onkin sitten jo keikka, eli siihen mennessä pitäisi saada paletti jotenkin päin läjään ja biisit haltuun. Kyllähän ne rummuilla menee, mutta kun ne pitää samalla vielä huutaakin, niin on se oma temppunsa. Hyvä siitä tulee, uusia biisejä, pari vanhaa ja sitten tajunnanvirtamölyä lisäksi.  Kauhean kuuma meinaa olla koko ajan, vaikka viime yönä olin varma, että tulen kipeäksi seisoessani sateessa ties kuinka kauan. Mutta ei. Loppuromahdus ja lepo antaa yhä odottaa itseään. Mikäs siinä sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti