torstai 30. elokuuta 2018

Kaikenlaista melua



Tänään piirreltiin taas elävää mallia koko päivä, ja vaikken parinkaan jälkeen yllättäen ole minkäänsortin mestari siinä hommassa, on mukava huomata, että se sujuu koko ajan vähemmän huonosti. Huomenna kaivetaan sitten musteet esiin, ja osin siitä riemusta kaivoin kotona musteet, vesivärit ja tussit esiin. Piirtäminen tuntui pitkästä aikaa miellyttävältä puuhalta, etenkin kun pyöritteli levyjä siinä samalla. Tätä tehdessä soivatkin Burroughsin Nothing Here But Recordings, Reverend Bizarren Return to the Rectory, sekä Keiji Hainon ja KK Nullin Mamono. Jos on olemassa levy joka herättää mielikuvat siitä, miltä kuoleminen kuulostaa ja tuntuu, se on viimeksi mainittu! Elektronista ja rytmistä melua, välillä toki vähän kitaraakin, mutta pääasiassa äänimaailmat repivät ja upottavat jonnekin syvään, primitiviiseen tilaan. Tähän levyyn sisään pääseminen kesti aikansa, mutta se on kaiken vaivan arvoinen!  Tässä on myös toinen Haino-levy, joka oli itselleni aiemmin vieras, mutta kun nyt ollaan kohdassa, jossa metalliasiat kirskuvat ja pöytiä raahataan pitkin lattiaa, voin todeta pitäväni tästäkin paljon!



Muutama päivä sitten eräs ystäväni linkitti minulle myös pätkän tästä performanssista, jota en tiennyt Roi Vaaraksi, oikeastaan olin varma, että kyseessä on joku japanilainen noise-artisti, koska tässä on täydellisesti sama estetiikan taju, joka kolahtaa itseeni aina sisäsyntyisellä ja kauniilla tavalla. Tässä on Beckett niin vahvana, että tyhjyys humisee sisällä.  Roi Vaara on toki tekijänä tuttu ennestään ja etenkin Perttu Häkkisen ohjelmassa ollut haastattelu oli kiinnostava. Kun tässä nyt kuitenkin on itselläkin suuntana luultavasti melko läheisesti performanssi- ja muu käsitteellinen taide (vai luuliko joku, että minusta olisi muotokuvamaalariksi?), on hyvä olla jonkinlaisia innoittajia myös tällä puolella rapakkoa. Huomasin ilokseni, että toinenkin sellainen, nimittäin JK Ihalainen on lauantaina Torvessa, että taitanenpa pyörähtää roudausteni jälkeen alakertaan kuuntelemaan häntäkin. Muuten jotenkin huvittaa, että juuri kun Lahteen kasataan joku kunnon taideviikko, muutan itse sieltä helvettiin. Story of my sad life. No, eipä sitä juuri tasajalkaa hyppien oltu kutsumassa mukaan muutenkaan, vaikka muutamalla järjestäjätaholla kyllä on tarkkakin haju siitä mitä kaikkea sitä on tuonkin kylän eteen tullut vuosikymmenen verran puuhasteltua. Voisi käydä siinä päivällä vaikka katusoittamassa.

Mistä tulikin mieleeni, että huomenna pitäisi ajaa Lahteen ja bensarahat pitäisi saada kasaan jostakin. Enkä todellakaan ota minimiä 150 euroa opintolainaa 30 euron bensojen takia. Kuvottava systeemi koko paska. Onpahan kerrankin syy ruinata keikoista bensarahaakin, kun joka reissuun menee se 40 euroa. Nämä kaksi keikkaa, perjantain Cut To Fit Torvessa ja lauantain Junkyard Shaman Tirrassa ovat luultavasti viimeiset Lahden keikkani hetkeen, että tulkaahan moikkailemaan ja katsomaan kun pyörin vaivaantuneena vähäisen huomion keskellä, mikäli tahdotte. En sitten tiedä koska taas seuraavan kerran järjestän mitään, koitan nyt vähentää ylimääräisiä asioita ja keskittyä näihin käsillä oleviin asioihin hieman paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti