tiistai 28. elokuuta 2018

Ensimmäinen koulupäivä takana

Koulu alkoi lähinnä muihin tutustumisella ja käytännönasioihin liittyvällä informaatioähkyllä, kuten tavanomaista on. Huomenna kuitenkin aloitetaan kai suorilta maalaushommat, enkä oikein tiedä mennäänkö vielä sutimishommiin asti, vaiko  vasta kurssin sisällön läpikäymiseen, mutta kehoni on valmis mihin vaan. En välttämättä osaa juuri mitään, mutta parhaani yritän kuten nyt aina muulloinkin, ja jos en voi osoittaa itselleni murskaavan kiistatonta kehitystä, koitan löytää jonkin uuden näkökulman siihen mitä teen, tai mikä tehtävän anto nyt ylipäätään on ollut. Vähän himottaisi päästä soittelemaan, mutta kaikki kamat ovat tällä hetkellä Lahdessa, lauantain keikan jälkeen kannan pienemmän vahvistimen ja efektini ja kitarani tänne, jotta olen aina valmis soittelemaan. Luultavasti sitä on helpompi suunnitella jotain viikonlopun Tampereen nauhoitusjuttujakin, kun voi heittää kaiken takakonttiin ja ajaa paikalle.

Pitäisi ehkä vielä syödä jotain, mutta kello alkaa olla sen verran, ettei viitsisi koittaa isompaakaan ruokaa enää taikoa pelkästään ohrasuurimoista ja kasvisproteiinimössöstä. Alkaa kuitenkin kuulostaa heti ihan kuvataideopiskelijan eväältä, kuten tänään ruoaksi syödyt neljä ruisleipääkin. Kaipa nuo Paypal-tililtä siirretyt muutamat eurot tulevat tilille huomiseksi, että pääse Lidliin.  Koira oli selkeästi ikävissään, kun makaa sylissä ja pitää koko ajan tassua kädellä, mikä hankaloittaa kirjoittamista hieman, mutta on silti ele, joka saa sydämen pakahtumaan. Hieno eläin.

Ehkä sen suuremmitta mölyittä pitäisi mennä vaikka nukkumaan, kun ei oikein tunnu internetkään tarjoavan mitään ihmeempää viihdykettä. Olen sosiaalisuudesta täysin tyhjiin imetty, taas monessa kohtaa tuntuu, että voisin vain olla hiljaa, mutta toivottavasti se ei vituta ketään välittömästi. Opittu sosiaalisuus antisosiaalisessa ihmisessä on lähtökohtaisesti sellainen asia, joka on vähän ristiriitainen. Mutta tiedän myös, että saan ihmiset monesti tuntemaan olonsa mukavammaksi ja avautumaan tuollaisissa tilanteissa hieman, joten teen sen, minkä tiedän jotenkin päin osaavani. Mutta mielellään annan tilan täysin muille heti, kun jonkinlainen jää on sulanut ihmisten väliltä.  Mutta on ihmisten kanssa oleminen silti jollakin tavalla aina kuluttavaa touhua, ei siitä pääse yli eikä ympäri. En ole mikään ihmisvihaaja, väsähdän vain siihen, että täytän sosiaalisia rooleja ja tarkkailen niitä ja omia roolejani, minkä lisäksi tutkailen vielä sen metamielen toimintaa, joka tarkkailee tätä prosessia, eikä mitään tästä saa pois päältä oikeastaan hetkeksikään. Siksi tällainen aamuyön tajunnanvirta on minulle välttämätöntä jännitteen purkamisen kannalta, omaa latautumista ja ulos laskemista. Vaan kylläpä te nämä jo tiedätte. Hyvää yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti