lauantai 21. heinäkuuta 2018

Karavaani kulkee yskienkin

Onpahan ollut erittäin tapahtumarikas retki, vaikkei olla keretty vielä Äänekoskea pohjoisemmaksi. Lähdettiin Kankaanpäästä Tampereelle, auto levisi kun oltiin viemässä sitä Tahmelanrantaan yöksi, aluksi tilanne näytti toivottomalta, toinen korjaamo oli kiireinen ja toiset vaikuttivat kommunikaatiokyvyttömiltä uuvateilta ja lopulta yksi venäläinen ukkeli pisti sen kuntoon samana iltana ja ihan tolkun hintaan. Selitteli myös siinä samalla aivan vammaista tilannettaan, joka oli liian sekava edes selitettäväksi, mutta lyhyesti sanottuna se oli loistava demonstraatio siitä miten helvetin hienoa ja houkuttelevaa yrittäminen Suomessa oikein on.

Auto toimi ja vieläpä paljon nopeammin kuin ajattelin sen korjaantuvan, mutta päästiin Jyväskylään asti ja valo syttyi uudestaan kun latasin puhelinta tupakansytyttimestä, eli veikkaan sen olevan enimmissä määrin helteiden rasitus akulle, ajaessa ei tunne mitään tavallisesta poikkeavaa. En kuitenkaan tiedä näistä juuri mitään, joten paha se on arvaillakin, vaikka kuitenkin tajusin mikä edelliskerralla oli vikana. Näissä sähköautoissa eniten hanurista on lähinnä se, että niiden infoja pantataan kuin esoteerista viisautta, mistä syystä itse pällistely ja oppiminen on hankalaa.

Kyllä tässä kuitenkin vähän kerrallaan jonnekin päin liikutaan, saa nähdä miten pitkälle sitä pääsee. Mukava se on kuitenkin tämän pienen perheen kanssa asua autossa ja olla rauhassa. Tuntuu että aivot on heto täynnä sähköä, sitä hyvän sorttista sähköä, kun ei tiedä mitä huomenna tapahtuu. Ei ole ihan yks tai kaks pisaraa tummaa verta täaaä mukelossa, heh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti