sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kaikenlaisia alkuja

Tämän päiväinen keikka oli hyvän tuntuinen soittaessa, vaikkei tuollaisella ulkoilmakeikalla usein olekaan mitään hajua siitä mitä oikeasti tapahtuu, kun ei kuule oikeastaan mitään ja äänimieskin vaikutti melko pitkälti siltä, ettei kiinnosta olla puikoissa oikeastaan yhtään. Joten olkoon olematta sitten. Kyllä siinä jaksettiin se vähän vajaa puolitoista tuntia taas mekastaa. Sen jälkeen roudailin kamat treenikselle, joka ei kyllä tule varmaan ikinä minkäänlaiseen soittokuntoon, kun koko ajan roudaillaan kamaa edes takaisin. Ainut asia joka ei ole liikkunut mihinkään on rumpusetti, kaikki muu siinä ympärillä onkin sitten ollut jatkuvassa liikkeessä johonkin suuntaan jo pitemmän aikaa. Ehkä se tästä. Huomisesta aloitetaan retki kohti pohjoista, vaikkakin ensin otetaan harha-askelia länteen päin ja ollaan ensi viikko melko pitkälti Kankaanpään suunnalla. Kun kohta pääsisi jo muuttamaan tätä rompetta sinne päin, niin ei tulisi kaikki niin äkkiseltään. Mikäli muistan oikein, enimmät kamat taisi tulla kolmella autollisella, siihen lisäksi sitten sohvaa ja pesukonetta ja muuta, mutta niistä nyt ajattelin kai hankkiutua eroon muutenkin. Olkoonkin, että sohva on hyvä ja toiminut oikeastaan sänkynäni koko ajan.

Hartiat tuntuvat kipeiltä kaiken kanniskelun jälkeen, yksin tulee aina riuhdottua tarpeettomasti, etenkin tällaisessä kesähelteessä, kun hermo ei meinaa kestää mitään. Mutta eiköhän se siitä päivässä-parissa taas helpota. Sekä sää, että hartiat. Unohdin mainita, että aloin kirjoittaa taas uutta runokokoelmaa, jossa kulkee kaksi eri kirjaa päällekäin, toinen näkyjenomaisina välähdyksinä mudassa ryömivien olentojen kirouksia ja toinen puoli taas itselleni tavanomaisempia runoja. Jotenkin tuo maailma alkoi elää selkeänä päässä ja kun tässä on viime päivinä pyörinyt ajatuksissa Kalevalan ostaminen (olen lukenut sen viimeksi yläasteella), alkoi myös kiinnostaa ajatus siitä kykenisinkö luomaan oman epoksen, tuhotun maailman kansallistarinan. Kokonaan yhtenä kirjana siitä tulisi kuitenkin vähintäänkin ärsyttävä, mutta jos kyseessä on arkitietoisuuden alla asuva ja sykkivä maailma, joka nousee pintaan aaltoillen ja kummuten jostakin syvemmästä arkkityyppisestä tietoisuudesta, se voi toimiakin. Juuri kun mietin millä helvetillä tämänkin maksan, ilmestyi takavasemmalta jonkinlainen mesenaattikin, mikä tietysti helpottaa kaikkea elämistä paljonkin. Vaikkei summat olisikaan isoja tai säännöllisiä, tässä konkurssissa auttaa aivan kaikki.

Nyt tekisi mieli keitellä aamukahvia, mutta ehkä jätetään se sinne aamun puolelle ja aletaan miettiä nukkumaan menemistä jo pikkuhiljaa. Eiköhän se ala olla päivä täynnä, hyvin pitkälti. Onhan tässä taas kaikenlaista työn alla, mutta leuhkitaan niillä sitten, kun ne on oikeasti tehty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti