tiistai 3. heinäkuuta 2018

Horinaa.

Ajeltiin takaisin Lahteen ja tässä pohdiskelen elämälleni suuntaa ja tarkoitusta täksi yöksi. Piirtäminen kuulostaisi hyvältä, mutta pitää ensin siivoilla pöydät, tehdä inventaario toimivista ja loppuun käytetyistä ja kuivista kynistä, kaivaa oikeanlaista paperia jostain ja valita kuunteleeko sitä musiikkia vai jatkaako jo pari päivää jatkunutta Häkkis-psykoosia pitemmälle. Luultavasti jälkimmäinen. En tiedä onko se täysin ohjelman myötävaikutusta, mutta päätin kirjoittaa ja kasailla jonkinlaisen esseekokoelman osin tämän blogin joistakin harvoista teksteistä, kirjoittaa niitä pitemmäksi ja selkeämmäksi. Koen itseni editoinnin vain hankalaksi siinä mielessä, että monesti rakentelen lauseet tajunnanvirtaisesti sen verran soljuvaksi, ettei rakenteen muuttaminen välttämättä onnistu jälkeenpäin. Jonkun väliin menevän ajatuksen tunkeminen siihen väliin on hankalaa, koska molempia päitä pitää kirjoittaa uudestaan, jotta se istuu kokonaisuuteen.

Tuon lisäksi muitakin kirjoitushommia on työn alla, levyksi tehtyjä tekstejä on sen verran, että niistä luultavasti saa hyvän alun seuraavaan runokirjaankin, kun vain kasaa ne yhteen. Niiden pohjalta ehkä hahmottuu jo jotenkin se punainen lanka, jota pitää lähteä sen kokonaisuuden kanssa vetämäänkin. Tai sitten pidän taukoa siitä hommasta enkä kirjoita yhtään mitään ennen kuin se räjähtää ulos väkisin. Niin se aina kuitenkin lopulta menee. Sitä yrittää kirjoittaa jotain "siistiä" ja sitten homma jää kuitenkin kesken jo kahden lauseen jälkeen, koska tajuaa ettei tällä ole mitään funktiota, ei edes merkityksettömyyden funktiota, se on vain täytettä ja kukaan ei tarvitse täytettä tässä maailmassa enää mihinkään.

On jotenkin taas sellainen olo, että tekisi mieli tehdä miljardia asiaa yhtä aikaa, melkein vain siitä turhautuneesta, kaoottisesta raivoavasta voimasta ja energiasta joka sisällä mouruaa ja jylisee tuhoavana ja valtavana. Tavallaan se on maailman tuhoamista, oman maailman tuhoamista ja särkemistä ja uudelleenjärjestämistä, tietoisuuden ja havainnon hävittämistä ja puhtaaksipyyhkimistä, jotta voi aloittaa taas kerran alusta, tyhjästä, koittaa rakentaa itsensä uudestaan ilman minkäänlaisia odotuksia ja ennakkoasenteita, ja pettyä taas omaan mitättömään ihmisyyteensä, jotta voi aloittaa kaiken alusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti